Elokuun viimeinen päivä tulee aina liian nopeasti, ja niin se vaan on tänä vuonnakin hiippaillut hiljaa paikalle. Nyt pitäisi sitten muutamassa tunnissa tehdä kaikki ne kesäjutut, jotka on suunnitellut tänä kesänä tekevänsä.
Yksi toisensa jälkeen ihmiset ovat kyselleet minulta, miten kesäni on mennyt. En ole osannut vastata muuta kuin nopeasti ohi. Pitkään minusta tuntui ettei tämä kesä ikinä edes päässyt käyntiin ja nyt se onkin jo loppumaisillaan. Valitin ja valitin huonosta säästä ja siitä etteivät olosuhteet ole täydelliset. Lopulta kuitenkin tajusin ettei onnellisiin hetkiin tarvita täydellisyyttä ja ryhdyin nauttimaan kesästäni.
Kesän loppumetreillä pääsinkin tekemään vähintään 90% kaikista niistä kesäjutuista, joiden perään olin koko kesän haikaillut. Parempi myöhään kuin ei koskaan on yksi älykkäimmistä niistä latteuksista joita ihmiset aina toistelevat.
Viime viikonlopun aikana pääsin poimimaan kypsiä kirsikoita suoraan puusta, keräsin mustikoita ja vadelmia suoraan luonnosta suuhun, kävin soutamassa Päijänteellä, kuuntelin luonnon ääniä, tanssin aamuun asti ja nukuin ulkona…
Kaiken tämän mahdollistivat kauniit ja ikimuistoiset häät, joiden juhlinta jatkui pidemmälle aamuun kuin yhdetkään aiemmat kokemani häät. Seuraavana päivänä henkeni pelasti tämä pähkinäinen porkkanakakku, jota olin tehnyt häissä tarjottavaksi ja jota oli onneksi jäänyt jäljelle myös seuraavan päivän väsyneisiin koettelemuksiin. Porkkanakakun resepti on se sama perinteinen, jota olen jo vuosikaudet leiponut, mutta tällä kertaa se maistui ehkä paremmalle kuin ikinä aiemmin.
