LUSIKKA- SPOON
Kuvassa on kahdet perintölusikat: Tuulimylly lusikat ovat mieheni isovanhempien perua ja pienemmät ovat vanhempani häälahjoja. Molemmissa kivasti yhdistävä kiemurainen kuvio.
Kummitätini antoi oman kummilusikkansa minulle rippilahjaksi. Hän ei koskaan tykännäyt nimestään, Aina, vaan häntä kutsuttiin Mariksi. Mari-tädiksi. Hän oli äitini pitkäaikainen työtoveri jo Jääsken kunnankirjastosta ja hän eli yli 90 vuotiaaksi äitini hyvänä ystävänä ja hyvänä kummitätinä. Vasta myöhemmällä iällään, yli viisikymppisenä hän avioitui miehen kanssa, jonka sukunimi oli Matikka. Se häntä nauratti aina. Kauniita muistoja.
Viikon aihe on:
LUSIKKA- SPOON_
The theme picture is missing but everybody knows it’s sea shell! Tea spoons close up, oh, really scratched up! The spoon drawer is almost empty, we are ready for a cup of tea. The cups are souvenirs from Ireland. Cead mile failte.
This morning Mary Ellen and I were to spend an hour to work on the flower beds at the Parsonage; to spread a couple of bags of mulch etc what ever goes with first early summer clean up. The little yard had survived well the harsh winter we had. Great! Three somewhat hours later we got home again. That included a lunch. No stories to tell but I just wanted to share with you some of the beautiful statuettes at the church yard.
Toukka
Omenankuoressa on reikä.
Jos siihen painaa korvansa ja kuuntelee oikein tarkasti,
voi tuulen ja sateen ääniltä erottaa astioiden kilinää.
Toukka tiskaa.
Risto Rasa
Mutta nyt en ole varma, missä omenassa! Ehkä tuossa missä tiskirätti on kuivumassa.
Muita runon innostamia kuvia on täällä.