Leikkialusta pikkueläimille

*Yhteistyössä Husqvarna Viking*

Nyt on LPS-eläimillä mielikuvitusrikas kukkaniitty leikkipaikkanaan.

Näin mainoksen avattavasta ja kokoon käärittävästä meikkipussista. Idea oli hyvin samanlainen kuin mitä olen nähnyt tehtävän jättikoossa legoille. Inspiraatio! Eellä on aina kovat eläinleikit. Eikös siis olisi kätevää, että leikki pysyy alustalla, sen saa siivotuksi nopeasti sivuun ja sen saisi helposti myös mukaan, jos lähdetään mökille tai reissuun!

Nauhat kiristetään solmuun ja läppä vedetään aukon päälle tarranauhalla kiinni. Leikki on valmis mukaan otettavaksi.

Pyysin Eetä piirtämään, millaisen leikkialustan hän haluaisi pikkueläimilleen. Omassa mielessäni oli toki jonkinlainen koti sänkyineen ja huonekaluineen, mutta hän piirsikin vihreän kukkaniityn. Selvä, toteutetaan sitten sellainen! Otin mallia Een piirtämistä kukista ja kaivoin tilkkulaatikosta sopivan värisiä puuvillatilkkuja ja huopapaloja. Vihreän velourin ostin Eurokankaasta. Laitoin kaksi tilkkua oikeat puolet vastakkain ja ompelin kukkamallin reunaa pitkin. Tässä kohtaa avoin applikointijalka oli mainio apu, sillä ommeltava reuna näkyi näin erinomaisesti. Leikkasin ylimääräiset kukan ympäriltä pois sekä tein aukileikkaukset saumanvaroihin. Lopuksi leikkasin kääntöaukon kukan keskelle, aukko tulisi peittymään kukan keskikohdalla. Käänsin kukan ja silitin sen. Lopuksi otin sopivan kokoisen huopapalan ja ompelin ympyränompeluohjaimen avulla kukalle pyöreän keskikohdan suoralla ompeleella. Ompelin samalla kukan kiinni vihreään alustaansa, näin terälehdet jäävät kivasti pohjasta irralleen. Leikattuani ylimääräiset huovat pois ompelin edelleen ympyräohjaimen avulla tiheän siksakin pyöreän osan reunaan. Huovan kanssa siksak-huolittelu ei tosin ole välttämätön.

Avoin applikointijalka sekä ympyränompeluohjain olivat oivat apuvälineet kukkien valmistuksessa.

Päälliskankaaseen ompelin läpän sekä tarranauhakiinnityksen. Yhdistin vihreän leikkialustan ja pinkin päällisen, yhdistäessä kiinnitin samalla nauhakujan. Toistaiseksi kiristysnauhoina on vaaleanpunaista matonkudetta, mutta se ei solju niin kivasti nauhakujassa, joten tulen korvaamaan nauhan liukkaammalla satiininauhalla.

En ole ihan varma, kumpi olisi kivempaa, nukahtaa kukan pehmoiseen keskustaan vai maistaa herkullisen värisestä terälehdestä.

Nyt on satumainen kukkamaailma Een Littles Pet Shop -eläimillä. Tulee ihan sellainen olo, että olisi kiva itsekin viettää hetki jättimäisissä kukissa köllötellen!

Mielikuvitusrikasta viikon jatkoa!

Anni

Ps. Jos ympyränompeluohjain tai avoin applikointijalka kiinnostaa enemmän, olen kirjoittanut niistä myös näiden projektien yhteydessä:

Päiväpeitto ja ohje simpukkakuvioon ympyräohjaimella

Viirinauha puolipalloista ympyränompeluohjaimella

Stormtrooper avoimella applikointijalalla

Tulostettava kirjontakalenteri

Tämä vuosi oli oikein hyvä. Paljon ihania asioita tapahtui ja kässävuosikin oli oikein antoisa ja runsas. Ensi vuotta odotan innolla, katsotaan, mitä kaikkea se pitää sisällään. Toivottavasti paljon antoisia käsityöhetkiä ainakin! 

Tämän vuoden käsityötekniikka oli kirjonta ja se on ainakin minua innostanut ihan uudella tavalla kirjonnan pariin. Meiltä puuttui vielä seinäkalenteri ensi vuoteen, joten tämän vuoden käsityötekniikan kunniaksi päätin, että ensi vuoden kalenteri on kirjontakalenteri. Tai kirjottava kalenteri, miten sen nyt haluaa muotoilla. Sinäkin voit tulostaa omasi niin halutessasi! Jokaisen kuukauden kuvituksena on pelkkiä pisteitä. Pisteitä ei ole tarkoitus suinkaan jättää sellaiseksi, vaan pisteet voi pistellä ensin neulalla ja sen jälkeen kirjoa kuvitukseksi mitä vain haluaa! Kalenterin voi kirjoa valmiiksi heti tai sitten sivuja voi kirjoa kuukausi kerrallaan. Tällainen kirjontatyö sopii niin aikuiselle kuin lapselle.

Voit tulostaa kirjontakalenterin vuodelle 2019
                                                                                                     TÄÄLTÄ

Tulosta kalenteri hieman vahvemmalle paperille, niin se kestää kirjontaa paremmin. Pistele neulalla reiät, valitse haluamaasi lankaa ja kirjo!

Mikäli innostut kirjomaan lisää, voit tsekata muutkin tänä vuonna tekemäni tulostettavat kirjontamallit, jotka sopivat erityisesti lasten kanssa askarteleville:

kirjotut sydän-kortit ystävänpäivään

kirjotut kissat

Ihanaa uutta vuotta 2019!

Anni

Tapettiin ja kankaaseen käärityt paketit

En ole koskaan pitänyt lahjapapereista. Muistan, kun lapsena näin uutisen, jossa kerrottiin, miten paljon jätettä lahjapapereista vuosittain tulee kaatopaikoille. Tuolloin aloitin irroittamaan lahjapaperit niin varovasti, että pystyisin itse paketoimaan niihin seuraavana vuonna. Välillä paketoin lasten maalauksiin, välillä sanomalehteen. Saadut lahjakassit toki käytin uudelleen. Tänä syksynä päätin kunnostautua materiaalivarastojeni pienentämisessä ja tuumasin, että jos laatikossani on majaillut jokin kangas kymmenen vuotta, on ehkä järkevämpää ottaa se edes johonkin käyttöön kuin antaa sen olla kaapissa toiset kymmenen vuotta. Myös nurkassa pyörineet tapettirullat päätin hyötykäyttää sellaiseen muotoon, että lahjan saaja itse haluaisi säästää paketin ja paketoida siihen itse seuraavana vuonna. Kaikista ekologisintahan on, että jätteen määrää vähennetään ja olemassa olevaa materiaalia käytetään (mahdollisimman kauan).

Kässähullun elämään kuuluu erilaiset kokeilut ja testit. Myös lapset on kiva päästää erilaisten materiaalien, kuten kankaan ja kangasvärien, kanssa touhuamaan. Jos totta puhutaan, meiltä ei löydy sormivärejä ja paperia, vaan meiltä löytyy vanhaa lakanaa ja kangasvärejä loputtomasti. Kuvan alakulmassa oleva punavalkoinen pussi on taaperomme käsialaa. Kiinnitin kontaktimuovisydämen kankaan keskelle ja annoin maalin ja siveltimen kouraan. Syntyi aika nätti jouluinen kangas, jonka jalostin lahjapussukaksi. Sinne on kätketty isosiskon lahja. Veikkaan, että tämä pussi tullaan näkemään joulukuusen juurella vielä kauan.

Tummanpuhuvat eläinaiheiset pussukat ovat peräisin Tansaniasta lahjaksi saadusta kankaasta. Kangas on tosi kiva, mutta en ole saanut päähäni, miten sitä voisi käyttää. Eläimet eivät kuulu omaan vaatekaappiini oikein ja eläinkuviot olivat sen verran isot, ettei niistä lapsillekaan saanut mitään järkevää. Kymmenen vuoden muhinnan jälkeen ompelin kankaan erikokoisiksi pusseiksi, jonka sivussa on kiinnitysnauha. Lahja sinne humps ja kuusen alle. Näitä pusseja voi käyttää toki myös synttärinä ja milloin vain. Koska oman perheen lahjat on paketoitu pääasiassa näihin, voi näitä käyttää seuraavat vuosikymmenet. Parit isomman puoleiset lahjat kääräisin ihan vain kankaaseen. Nyt kangas toimii lahjapaperina, siitä voi kuitenkin ommella ihan hyvin jatkossa jotain.

Jo alkusyksystä tuhosin parit jämätapettirullat lahjakasseiksi. Varastoista löytyi myös tekstiileihin kelpaamattomia sirkkarenkaita, jotka toimivat tapettipusseissa mainiosti. Taitoin tapettipalan yläreunan kaksinkerroin, kiinnitin sirkkarenkaat molempiin reunoihin kiinnitysnauhaa varten ja ompelin ompelukoneella reunat kiinni. Videon tästä voi katsoa instastooristani.

Jos ompelukone ei ole hollilla ja paketteja on vielä paketoimatta, voihan ne sujauttaa vaikka tyynyliinaan tai tyynynpäälliseen. Itse annoin juuri miehelle parit sisustustyynynpäälliset paketointitarkoitusta varten. Toimii oikein hyvin!

Ihanaa joulun tuoksua ja suloisia paketointihetkiä!

Anni

Tilkkutähti kuusen latvaan

Olen tänä syksynä oikein nautiskellut joulun tulosta, ihan joka hetki. Pienet koristeet, vaaleaa glögiä (kylmänä!), torttuja, joululahjojen tekemistä ja paketoimista. Vihdoin koitti joulukuusen kotiintulopäivä. Meiltä on puuttunut kunnon joulukuusen tähti jo kauan. Nähtyäni Pomada-blogissa kauniin paperpiecing-tekniikalla valmistetun tähden, tiesin, että tällainen tulisi meidän kuusemme latvaan.

Paperpiecing-tilkkutyötekniikka on kerrassaan koukuttava! Nautin sen säännönmukaisuudesta ja matemaattisen suorista linjoista. Pomadan kaavassa tähden yksi sakara muodostui 21 palasta. Tähteen valitsemani kankaat olivat kuitenkin sen verran paksuja, että yksinkertaistin kaavaa yhdeksään palaan. Kankaat ovat erilaisia pellava(sekoite)kankaita tilkkulaaristani.

Tähti valmistui joutuisasti. Tähden toiselle puolelle tein säkkikankaasta tyynynpäällistyyppisesti taskun,  josta tähti pujotetaan kuusen latvaan. Jätin tilkkupuolelle tukikankaat paikoilleen, niin tähti pysyy latvassakin jämäkästi.

Kuusi on koristeltu. Parit lelutkin on heitetty kuusta päin taaperon toimesta ja siis ensimmäiset kerrat myös neulasia imuroitu. Katsotaan, mitä kuusestamme on aattona jäljellä, mutta siitä ainakin nautitaan täysin rinnoin ja joka hetki. Minulle joulu ei ole vain jouluaatto ja joulupäivä. Se on koko tämä joulunympärysaika täynnä ihania tuoksuja, makuja, hetkiä ja muistoja.

Ihanaa joulunalusviikkoa!

Anni

Ps. Jos paperpiecing kiinnostaa enemmän, voit tsekata aiemmat paperpiecing-työni täältä:

Ensimmäinen tilkkutyöni

Tilkkuperhosia

Minun tapani sanoa Kiitos

Yhteistyössä Husqvarna Viking.

Yksi maailman tärkeimmistä sanoista on "kiitos". Minusta on tärkeää osata kiittää. Kiitos on arvostamista ja kunnioittamista. Se on toisen ihmisen näkemistä ja hänestä välittämistä. Yleensä joulujen ja kevätjuhlien alla eri keskustelupalstoilla ja facebook-ryhmässä käy kova kuhina siitä, mitä päiväkodin väelle ja opeille antaisi lahjaksi. Näissä keskusteluissa lähes poikkeuksetta aina joku sanoo, ettei aio heitä muistaa, hehän saavat työstään palkkansa. En ole koskaan ymmärtänyt tällaista ajatusmaailmaa. Kaikki he, ja hyvin monet muutkin ihmiset, ansaitsevat kiitoksen ja kiitoksen sanominen tai antaminen ei ole minulta pois. Siksi haluan vaalia kiitoksen ilmapiiriä. Niin jouluna, keväisin kuin muutenkin.

Kiitos on ollut huulillani tällä viikolla monesti, sillä suloinen poikamme, pikkuinen Ii, syntyi. Kuten Aankin kohdalla, myös nyt olen ollut täynnä kiitosta ja ihmetystä siitä, miten ihanat kätilöt Mikkelin synnytyssalissa ja -osastolla onkaan. Kaikki niin lempeitä, positiivisia ja rohkaisevia. Oloni oli aina turvallinen ja koin olevani hyvissä käsissä. Sitä synnytyksen aikana kiinnittää jänniin asioihin huomiota. Minua ilahdutti kovasti synnytyksessä avustaneen kätilömme korvikset, joissa oli pikkiriikkiset stormtrooperin kuvat. Kätilömme oli aivan huippu ja hänen ohjauksessaan oli hyvä synnyttää. Halusinkin ehdottomasti kiittää häntä henkilökohtaisesti tästä positiivisesta Iin synnytyskokemuksesta. Päätin ommella hänelle vetoketjupussukan (naisethan tarvitsevat sellaisia aina) stormtrooperin kuvalla. Muu synnärin väki sai appelsiinimunkkeja.

Alikeompelu on ihan ehdoton lempparitekniikkani ompelun saralla. Sillä saa helposti ja kivasti piristettyä niin vaatteita kuin kassejakin. Ohje alikeompeluun löytyy TÄÄLTÄ. Tässä kuitenkin muutama oiva lisävinkki alikeompeluun. Yksityiskohtaisemmassa kuvassa kuten stormtrooperissa kannattaa ottaa huomioon saumanvara kuviota ommellessa. Koska kangas leikataan 1-2 millin päästä ompeleesta, tulee ommel tehdä saman verran sisemmäksi kuviossa, jotta kuvio ei paksuunnu suotta. Itse piirsin apuviivan ensin paperille tulostamaani kuvioon ja jäljensin irti revittävään tukikankaaseen tuon ommelviivan. Kuvion oikea koko tulee esille ylimääräisten kankaiden leikkaamisen jälkeen.

Toinen oiva apu löytyi avoimesta applikointijalasta, josta onkin tullut uusi lempparipaininjalkani. Avoin applikointijalka on nimensä mukaisesti avoin - näkyvyys neulaan ja ompeleeseen on todella paljon parempi kuin tavallisessa yleispaininjalassa kuten kuvastakin voi huomata. Tällaisessa viivaa pitkin ompelemisessa on todella avuksi se, että näkee, mihin neula osuu. Lisäksi paininjalan pohjassa on ura, joka helpottaa erityisesti tiheällä siksakilla applikoidessa kankaan kulkua paininjalan alla. Applikointijalkaa voi käyttää aina kun tarvitsee hyvän näkyvyyden ompelutyöhön. Juuri hiljattain Pomada-blogissa samaa jalkaa käytettiin paper piecing -ompelussa.

Pieniä, tarkkoja kuvioita leikatessa hyvät ja terävät sakset ovat tarpeen. Ohutteräiset lankasakset ovat oikein oivat tarkoissa yksityiskohdissa. Suuremmissa linjoissa sakset, joissa on leveämpi toinen puoli, ovat oikein kullanarvoiset (nyt kuulkaa puuttuu näiden saksien virallinen nimi - sattuisiko joku tietämään niiden nimeä).

Mutta niin, mitä niille eskarin tädeille kiitokseksi nyt jouluna? Itse päädyin ompelemaan pienet vetskaripussit Eurokankaasta löytyneestä talvisesta kankaasta ja sisälle pakkasin pienen selviytymispakkauksen: laastareita, desinfiointiliinoja, nenäliinoja, ahaa(-elämyksiä) ja Sisua.

Toivon näiden kaikkien vetskaripussien tuovan iloa saajilleen, olenhan ommellut niihin mukaan myös monta kaunista ja kiittävää ajatusta.

Rentouttavaa viikonloppua täältä vauvantuhinan keskeltä!

Anni

Pitkän pitkät kirjoneulesukat

Tuossa kuukausi takaperin iski hirmuinen yhteisneulontahimo, kun sain Niina Laitisen isänpäiväsukat valmiiksi. Selailin ja googlailin ja sitten löysinkin ihan uutena tuttavuutena sivuston, joka minun kyllä Olisi Pitänyt jo tietää eli Sukkasirkus. Sullavikat-nettisivunkin takana oleva Mia Sumell on järkkäillyt useampia Pätkis-nimisiä yhteisneulontasessioita, jossa - kuten Taimitarhankin yhteisneulonnoissa - tulee päivittäin pätkä kirjoneuletta.

Syksyn 2018 Pätkis-sukkiin valkkailin saamaani suomenlampaanvillalankaa, joka paitsi tuoksui vielä lampaalle myös ihanasti rasvasi käsiäni lanoliinillaan. Kuviot tein itse värjäämilläni langoilla, koivunlehdistä saadulla keltaisella, (hailakaksi jääneellä) avokadosta saadulla vaaleanpunaisella sekä ihan tavallisella valkoisella.

En tiedä, mitä neulekäsialalleni tapahtui. Normaalisti käsialani on melko tiukka, mutta tänä syksynä käsiala onkin tuntunut aikamoisen löysältä. En tiedä, johtuuko käsialanvaihdos loppuraskauden turvotuksesta, hormonisekoilusta vai mistä, mutta tämmöinen hassu asia on päässyt käymään. Näissä sukissa käsialan huima löystyminen näkyi siinä, että sukista tuli toooodella pitkät, ihan yli polven puoleen reiteen. En tullut sukkia sovittaneeksi, jatkoin vain ohjeen mukaan. Mutta eihän siinä mitään, onhan se hyvä naisella olla yhdet megapitkät villasukat myös. Nämä osoittautuivat ihan näppäriksi, kun itsenäisyyspäivänä puin päälleni hameen ja jalat tarvitsivat kuitenkin pakkaspäivänä lämmikettä. Makkarallakin sukat toimivat, ovat todella lämpimät näinkin.

Tykkään sukkien kuvioista aivan valtavasti. Ihanat pallerot ja pyörylät. Ainoa kuvio, jonka väliin jättämistä harkitsin, oli tuo polven kohdalla oleva sydän. Se ei mielestäni istu kauhean hyvin kokonaisuuteen. Päätin sen kuitenkin ohjeorientoituneena tehdä ja onhan se ihan söpö yksityiskohta.

Nyt tarkenee!

Lämpimiä oloja sinnekin päin!

Anni

Makramee-joulukoristeet

Löysin makrameen elämääni vasta tänä syksynä, vaikka käsityömaailmassa se on ollut hitti jo pitkään. Intoani lisäsi pyöreät metallikehykset, joihin solmeilemalla voi leikitellä lankojen sidoksilla ja sitomisjärjestyksillä. Metallikehikkoon tekemäni makrameetyön ohje löytyy täältä. Innostuin tekniikasta niin, että halusin jatkojalostaa ideaa joulukoristeiksi.

Etsin kaupoista kissojen ja koirien kanssa ohuita, pyöreitä ja metallisia rannerenkaita, mutta etsinnät eivät tahtoneet tuottaa tulosta. Vihdoin löysin Fida-kirppikseltä ison läjän rannerenkaita eurolla. Niiden seuraksi valitsin varastoistani Novitan Kotiväki- sekä Silver-lankaa. Perussolmut löytyvät aiemmasta makrameepostauksestani ja niillä lähdin tekemään näitä koristeita. Piirtelin solmimisjärjestykset teillekin, jos teillä innostutaan kierrättämään vanhat käsikorut joulukoristeiksi.

Jos solmeilutöistä jää pitkiä langanpätkiä jäljelle - kuten tuosta aiemmin mainitusta työstäni jäi - kannattaa langat ottaa talteen. Tällaisista talteen otetuista langoista eskari-ikäinen tyttäreni teki joulukoristeita ihan vain renkaan alareunaan aloitussolmuja tekemällä. Lopuksi lisäsimme koristeisiin ripustusnauhat ja niihin muutamat puuhelmet. Helppoa ja näyttävää!

Nämä joulukoristeet ovat osa käsityöblogien joulukalenteria - jokaiselle joulun odotuksen päivälle löytyy oma jouluinen postauksensa aina eri käsityöblogissa. Kannattaa tsekata siis nämä blogit, mikäli haluat löytää ihania ja tuoreita käsityöideoita jouluun. Eilen Rakkaudella Henna tarjosi minisukkien neulomisohjeen, en malta odottaa, mitä Kangaskorjaamolla meille paljastaa huomenna! Tässä vielä listaus tämän vuoden joulukalenteriblogeista.

1. Heidi did it

2. Käsin tehtyä ja kaunista

3. Rakkaudella Henna

4. Sormustin

5. Kangaskorjaamolla

6. Madam B.C.

7. BelleePoqueWedding

8. Lumisiivet

9. Puna tukka ja kaksi karhua

10. Hääräämö

11. Mun taipale

12. CraftCandidate

13. Jotain uutta

14. Pikku akan tilkkuvakka

15. Dunia Toropainen

16. Sukat hukassa 

17. Puikolta pujonnut

18. Sweet things

19. Nappikuja6

20. Ihan oikea blogi

21. Rosanna of may

22. Kototeko

23. Mehukekkerit

24. Villananna

Ihaninta joulukuun neljättä päivää!

Anni

La crau - silkkinen huivi

"Mitä sinä teet?"

"Huivia itselle."

"Miksi? Sullahan on jo huivi!"

Voi mikä sympaattinen keskustelu käytiinkään autossa miehen kanssa muutama viikko takaperin! Nimittäin käsitöissä ei suinkaan aina ole kyse tarpeesta, vaan joskus - tai aika usein - pitää tehdä jotain itselle ihan vain kauneuden tähden. Tämä Mairlyndin La Crau -huivi kiinnitti huomioni heti sen nähtyäni. Selkeälinjainen, kaunis, mutta kuitenkin siinä on myös omaa jujuansa väri- ja labyrinttiraitoineen.

La Crau on huivina ihanan iso ja pehmoinen.

Olen tykästynyt muutenkin Mairlyndin huiveihin, tämä on toinen hänen ohjeellaan neulomistani ja voisin ehdottomasti tehdä lisää. Kesällä valmistui Mairlyndin Rheinlust, joka oli aikamoinen koetinkivi. La Crau oli onneksi paljon simppelimpi tehdä eikä vaatinut alituista ohjeen tuijottamista. Kirjoneuleosuudet valmistuivat helposti nostamalla edellisen kerroksen silmukoita, joten virallista kirjoneuletta se ei ole. 

Huivia neulottiin oikeasta yläkulmasta vasemmalle. Viimeiset kerrokset olivat aika pitkiä ja raskaita.

Langaksi valikoitui lempilankakaupastani Riikkapiikasta ostamani Schachenmayr Regia Premiumin SILK-lanka. Langassa on 55% villaa, 25% polyamidia ja 20% silkkiä. Silkki tekee langasta kevyttä ja hienoisesti hohtavaa. Lanka oli myös miellyttävä neuloa. Lankaan tuli tosin jo neuloessa pientä nyppyä. toivottavasti huivi ei nyppyynny ihan heti.

Kääriytymiseen sopiva huivi. Ah!

Huivi on ihana ja siihen on hurmaavaa kääriytyä. Se valmistui juuri sopivasti näille hyisille marraskuun tuulille ja toi juuri sopivasti lämpöä ja iloa. Siksipä kai niitä huiveja tehdäänkin uusia, ne tuovat lämmön lisäksi myös iloa! Niin se tekeminen kuin pukeminenkin.

Lämpöisin ajatuksin,

Anni