Hyvää joulua!

Ihanaa joulua! Nyt on se on täällä taas - jouluaatto!

Tässä joulun kunniaksi jouluasetelmani - kaikki porot, peurat, laamat ja alpakat. 

Siinä on bambi kavereineen. Isoa ja pientä. Montaa erilaista materiaalia. 

Muovia, keramiikkaa, alpakkaa. Hyvä, kun noita jotenkin tupsahteli sieltä täältä 

ja sitten yhteen kasaan ne kokosin. Hyvin passaavat jouluasetelmaksi.

Nyt rauhoitutaan joulun viettoon. Meillä tosin oli jo viikonloppuna, nyt on aatto osa kaksi! 

Tuntuu hassulta, ikään kuin olisi kaksi joulua! Mutta nyt vielä maltetaan joulupyhät, 

sitten on tulossa itse tehtyjen joululahjojen esittelyitä.

Hyvää joulua!

Paketit pakettiin!

Aatonaatto! Paketointipuuhia on tehty tässä viikolla.

Pukinkonttiin tuli tehtyä useampi pieni lahja (joihin palaan joulun jälkeen) ja erityisesti niihin pieniin lahjoihin oli hyvä käyttää kierrätysmatskuja paketointiin. Tässä pari pikkuvinkkiä paketointiin:

Tykkään esimerkiksi käyttää silkkipaperia lahjan ja paperin välissä. Silkkipaperi auttaa silloin, jos paperi on ohutta ja paketoitavassa on kulmikkaita kohtia. Kestää paketointi paremmin. Ja tuohan silkkipaperi pienen lisäjännityksen lahjan avaamiseen ja ripauksen luksusta koko komeuteen. Mutta silkkipaperia en ikinä osta paketointia varten. Kun sitä tulee vastaan, laitan aina talteen paketointia varten. Nyt jouluksi sain sitä monta isoa arkkia muun muassa yhdestä verkkokauppatilauksestani, jossa tuotteet olivat jostain syystä kukin omassa silkkipaperissaan. Ihanan ylellistä se oli, mutta monessa tapauksessa hienot glitterpaperit varmaan menisivät suoraan roskiin - minä taas tiesin heti, että jes joulupaketteihin nämä paperit!

Toinen mihin olen ihastunut on paperiarkit. Ihan mitkä vain oikeat paperit. Ne on kestäviä! Tulee skarpit kulmat ja niissä on jotenkin ihan erilainen sormituntuma. Plus saaja voi uusiokäytetyn lahjapaperin vielä laittaa paperinkeräykseen (vs. oikeat lahjapaperithan pitää laittaa sekajätteeseen niiden värien takia). Joten kaikkiaan win-win-tilanne.

Tässä yksi paketointi, jonka tein. Pieni lahja silkkipaperiin ja sitten uusiokäyttöön otettu paperipussi lahjapaperiksi. Pussissa ei ollut pohjaa, mutta taitoin ja teippasin kulmat kohti keskustaa ja niin tuli pohja pussille.

Lahja sisään ja yläosa teipillä kiinni. Koristukset tein paperikassista leikatuista kahvoista. Paperinaruahan ne ovat. Ne saa kivasti päistään auki. Pyrin käyttämään valmista lahjanarua mahdollisimman vähän, koska se tuntuu jotenkin turhalta. Kun nykyiset loppuvat, en aio ostaa enää lahjanarua. Ellei löydy jostain sitten sellaista, minkä voi laittaa paperinkeräykseen? Jos ei niin sitten kiedotaan vaikka langanpätkiin. Niilläkin voisi saada aika kivoja paketteja ja ihan omaa fiilistä paketointiin!

Rusetti paikoilleen ja soma pieni paketti on valmis!

Jonkinmoisia paketteja. Suurta ja pientä. Kierrätettyä ja ei kierrätettyä. Osa jo annettu ja avattu, osa vielä odottaa saajiansa.

Pakettikortteina käytin viime vuonna tekemiäni printattavia pakettikortteja. Ne on yksistään liian löperöitä, mutta liimasin ne kevyesti pahville (sekin kierrätettyä). Printattavat pakettikortit löytyvät tästä postauksestani.

Kaikista pienin paketti ei ole montaa centtiä! Pienet paketit ovat hyviä, niihin saa pienetkin hukkapalat käytettyä. Ja onhan ne pirskatin söpöjä kaikessa pienuudessaan.

Pipariksi meni!

Tein vuosien tauon jälkeen piparkakkutalon! Olen aika ylpeä siitä. Tuntien suunnittelua, miljoona ärräpäätä, kaksi kokonaan rikkoontunutta seinää ja yksi palovamma myöhemmin se nousi ja jopa pysyi kasassa!

En lainkaan hahmottanut ennakkoon kuinka suuri talosta tuli. Piha jäi pieneksi, mutta kyllä sinne sai mahtumaan niin aidan kuin kuusenkin sekä lumiukkokin siellä laidassa on. Pohjakaavoina taloon käytin Leivotaan-lehden 7/17 joulunumeron talokaavoja. Siinä oli tuo harjakatto, joka kiinnosti kokeilla käytännössä.

Tosin ongelmiahan oli matkan varrella. Piha jäi auttamtta pieneksi. Osia särkyi, seinä putosi, nurkka hajosi ja liitokset oli vinksallaan. Piti paikkailla (kuten edessä ylhäällä on ylimääräinen sydän, koska aukko) ja keksiä luovia korvikkeita. Sokeri puskee kuorrutteen läpi ruskeina läikkinä (..miksi? En muista, että ennen olisi noin pahasti puskenut läpi?). Mutta silti olen tuosta tosi ylpeä. Joulun hienoin aikaansaannokseni. On se ainakin hienompi mitä tämä hajonnut mökkini suoraan Tsernobylistä (ks. postauksen loppu - postauksesta löytyy myös piparirobotti - en ymmärrä miten sen joskus sain kasattua!)

Ja onhan siellä myös koira pihalla. Mikä piparitalo se olisi sellainen, jossa ei vahtikoiraa olisi? Tuo koira on ehkä luomukseni hienoin kohta. Minulla ei ole koirapiparimuottia, joten tein sen vapaalla kädellä.

Ison talon lisäksi tein myös pikkuruisia pihoja pikkutaloineen! Tällä ei ole paljoa korkeutta, vain muutama centti.

Nämä "ylimääräiset" tönöt saattanevat päästä joulukakun päälle koristeeksi. Elleivät tule ensin syödyksi.

Ja kun taikinaa oli niin paljon niin tulipahan tehtyä myös tällaisia ukkoja. Tein mökille useampaa kokoa vara-alustoja, joten tämä pohja pääsi tällaiseksi jonkinlaiseksi mikä lie sitten onkaan..

..ja tämä alusta meni rikki ennen kuin valmistuikaan. Tässä olisi ollut ainesta myös piparikranssiksi, jos olisin muistanut tehdä keskelle aukon.. Mutta pipariksihan sekin sitten meni!

Viimeisistä taikinoista leikkasin vain suoria kappaleita. Niistä kokosin laatikon (koska olen jo vuosia halunnut kokeilla piparilootaa) ja tiristin siihen viimeiset kuorrutteet "Kyllä täältä vielä vähän tulee...". Siltä se vähän näyttääkin, reppanajämätekele. Mutta tulipahan kokeiltua, kyllä se laatikkona kasassa pysyisi! Harjoituskappaleeksi jäi, ensi vuonna teen sitten jonkun hienomman koristuksineen kaikkineen!

Että sellaista itse tehtyä tällä erää! (Nuo kuvan kuuset ovat mukin reunalle, hihi.)

Vuosipallo 2018.

Meinasi ihan unohtua! Joulukuusi on ollut koko kuun pystyssä, mutta nyt vasta muistin sen: vuosipallo! Ai niin se piti tehdä! Eihän jo vuosia kestäneestä perinsteestä voi poiketa, vaan sitä on jatkettava.

Teen siis joka joulu uuden vuosipallon - vuoden joulupallon kuuseen. Kuvassa näkyy kaikki vuosipalloni aikajärjestyksessä - oikealla laidassa harmaa pallo tuli nyt tältä vuodelta. Jokaisessa pallossa on myös jossain kohti pienellä vuosiluku - eihän niitä muuten muistaisi. Aiha harmoniselta näyttää, saa nähdä mikä joulu on se, kun pärähtää kehiin joku tosi värikäs pallo!

Ks. tästä taustajuttuja palloihin: 2011 Peurapallo / 2012 Graafinen pallo / 2013 Sininen pallo / 2014 Kuvioitu pallo (yhyy, tästä on haalea glitter muuttunut varastoinnissa punaiseksi) / 2015 Mustavalkoinen pallo / 2017 Mustavalkoinen kuusipallo

Tämän vuoden pallon sutasin betonipastalla harmaaksi (joo, ei kuvassa). Ajattelin, että se oli nyt tässä hataran muistin joulurytäkässä nopea ratkaisu, betonipasta kun mielestäni kuivaa suht nopeasti. Betonipastalla pallosta tuli myös aika hauska, koska se näyttää painavalta, mutta ei todellakaan ole sitä.

Kuvassa näytän kuinka vanhoja palloja on helppo maalata uusiksi. Näin minä olen tehnyt näiden vuosipallojen kanssa. Hattu irti ja keppi sisään - on helppo maalata ilman, että sotkee sormet tai että pallo putoaa kesken maalauksen käsistä. Helppo myös asettaa kepissä vaikka maljakkoon kuivumaan.

Vaikka vuosipallot ovat kaikki tylsän harmonisia, ei väriä puutu koko kuusesta. Siellä on menoa ja vilskettä, keskiössä uusi betonipalloni. Kavereina laamoja, peuroja ja poroja. Tuo sininen laama on kyllä edelleen aika hihityttävä kaveri. Virkkasin sen viime jouluna, näet siitä paremmin kuvia tästä postauksesta.

Aloita sinäkin vuosipalloperinne - nyt on oivallinen aika siihen! Palloja ei voi kuusessa olla liikaa ja erilaiset eri joulufiiliksiä kuvaavat pallot tuovat kivaa tarinaa vuosien varrelle.

Joulukortit vesivärein.

Lähetin tänä(kin) vuonna pienen pinkan joulukortteja. Lohkosin osan osoitteita pois listalta tältä vuodelta, sillä joulupostimerkkihinnat laittoivat irvistämään (plus se yhteenlaskettu aika mikä menee korttien valmistamiseen). Voi sitä aikaa, kun yksi maksoi jotain 0,50 euroa tai jopa vähemmän! Nyt jo yli euron kappaleelta - puhumattakaan ulkomaille lähetettävästä joulukortista..

Ei kumma, jos muutkin jättävät joulupostin väliin sillä kyllähän sitä voi hyvin myös laittaa sähköiset joulutoivotukset ja pistää sitten postitukseen menevän summan vaikka niihin joululahjoihin, jouluruokaan tai vaikka hyväntekeväisyyteen.

Postituksen kritiikistä viis, tässä muutamia korttimalleja näytille. Tänä vuonna tein omat joulukorttini ihan vain vesiväreillä. Ei tehnyt mieli leikellä tai liimailla, joten vesiväreillä siis! Ja päälle vähän tussia.

Enimmäkseen tein tällaisia muunnelmia kransseista. Niihin sai helposti erilaisia variaatioita.

Kranssit alkoivat kuitenkin pidemmän päälle vähän puuduttamaan, joten vaihdoin myös muihin kuva-aiheisiin kuten yksinkertaisen rauhallisiin talvimaisemiin.

Ja klassikkokuvituksiin kuten kuusi-reki-yhdistelmään!

Tämä lumiukko oli kyllä ehkä yksi kivoimmista maalattavista kuvista.

Bambista kaulaliinoineen tuli myös yksi minun suosikeistani! Sillä on myös pitkät räpsyripset.

Sellaisia joulutoivotuksia tänä vuonna!