”Säilyttäköön uusi vuosi sen, mitä rakastat. Tuokoon tullessasi sen, mitä kaipaat. Vieköön mennessään, mitä taakkana kannat.”
Kiitos kuluneesta vuodesta ja oikein hyvää uutta vuotta! Happy New Year!
Viime vuosi oli ensimmäinen vuosi, jolloin otin osaa säännöllisesti aina tiistaisin vaihtuvaan MakroTex-valokuvaushaasteeseen: välistä jäi vain muutama viikko sieltä sun täältä ja joulukuu lähes kokonaan. Nyt kuitenkin aloitetetaan uusi vuosi noilla menneen vuoden muistoilla. Tässä lempikuvani viime vuoden jokaiselta kuukaudelta:
Tämän vuoden luetuimmiksi käsityöpostauksiksi nousivat nämä kymmenen, jotka tiivistin, ei paremmuuden, vaan aiheen mukaan seuraavanlaisesti: mekot, Lotta-tunikat, neuletakit, kirjovirkkaus ja pipot. Lopussa myös mietteitä tulevasta vuodesta, siihen liittyvistä käsityöhaaveista ja -suunnitelmista.
MEKOT
Kaksi vuotta sitten aloittaessani tätä blogia ja ompeluharrastustani päädyin monen pettymyksen jälkeen ompelemaan vain helppoja, ns. yhden pisteen malleja, koska mikään muu ei harmikseni onnistunut. Siitä johtuen usein ajattelin lopettaa koko harrastuksen: erityisen ylivoimaiselta tuntui sopivien kaavojen löytäminen ja/tai kaavojen muokkaaminen.
Lopulta kuitenkin onnistuin muokkaamaan muutamaa kaavaa itselleni sopivaksi, ja siitä se sitten lähti. Yksi onnistunut oli Ottobren Relaxed-mekkokaava, millä olen tänäkin vuonna ommellut useamman mekon. Luetuimpia niistä ovat olleet kesäksi tehdyt lettimekot sekä syksyinen arkimekko ja tummempi kukkamekko (vaaleanvihreä kukkamekko on tehty Suuri Käsityö -lehden Peura-tunikaa pidentämällä).
Kuluneen vuoden luetuimpien postauksien joukkoon nousivat myös postaukseni Lotta-tunikoista, joiden frillahihojen viimestelyyn opettelin käyttämään ompelukoneen päärmäysjalkaa. Voi vitsit, mikä vekotin! Tämmöisiä pitää hankkia lisää… 😀
Kymmeneen luetuimpaan postaukseen sisältyi myös pari neuletta: toinen on pitkä harmaa villatakki Seitsemän Veljestä -langasta ja toinen kesäisempi neuletakki on Lystig Yarnin merinosta. Ne molemmat on kudottu saumattomasti ylhäältä-alas, mutta harmaa on tehty steekkaamalla eli auki-leikkaamalla. Se olikin ensimmäinen kerta, kun saksin valmiin neuleen auki: hui, kuinka jännittävää se olikaan!
Lystig Yarn -langalle en puolestaan meinannut löytää riittävän yksikertaista mallia, missä ihana Monday Funday -väri olisi edukseen ja ohjeen neuletiheys vastaisi langan suositusta. Viimein keräsin rohkeuteni ja opettelin laskemaan mallitilkuista kertoimen, minkä avulla muutin Rosala-ohjeen vastaamaan lankaani. Näin sain kuin sainkin neuletakin kesäksi valmiiksi, ja varsin ihana siitä tulikin!
Myös alkukesästä valmistunut jäätelölaukkuni on saanut alkunsa jo kesän 2017 Neulefestareilta, jolloin osallistuin Molla Millsin popcorn-virkkauskurssille. Siellä opetelteltiin siis virkkaamaan tuota kolmiulotteista jäätelökuosia, mikä löytyy Mollan Kurittomat Kuosit -kirjassa limupussin muodossa.
Yleensä en innostu mistään trendeistä, en ainakaan ensimmäisten joukossa, mutta tämän talven must have pipo, The Oslo Hat, kolahti. Senkin suhteen luulin olevani jälkijunassa, että kaikki muut olivat jo sen kutoneet, mutta monista kyselyistä ja klikkauksista päätellen olin väärässä: niin itselle kuin isälle kudotut pipot ovat olleet ehdottomasti tämän vuoden luetuimmat postaukset.
Kolmas suosittu pipopostaus liittyi Pipo-otuksen järjestämään Vuodenaikahaasteeseen. Se oli sellainen matalan kynnyksen haaste, sillä haastepostauksia, haastetöitä, tuli tehdä kunkin vuodenajan mukaisesti vain neljä. Aluksi se tuntui kaltaiselleni haastehamsterille melko vähäiseltä määrältä, mutta näin vuoden lopussa, määrä oli riittävä: arkivaatteiden ompelulta ei aikaa olisi enempään riittänytkään.
Tämän vuoden jälkeen helppoja, nopeasti valmistuneita arkivaatteita – mekkoja, leggingsejä ja paitoja – minulla alkaakin olla riittävästi, joten ensi vuonna aion hidastaa tahtia ja keskittyä opettelemaan vaikeaksi kokemiani asioita (kuten vetoketjun ompelu, napinläpi jne). Lisäksi kaapistani puuttuvat yksiväriset vaatteet, koska ompeluharrastukseni myötä tyylini on selvästi muuttunut kirjavammaksi kuoseiltaan. Joten jatkossa tulee olla harkitsevaisempi, että se mitä teen, sopii jo olemassa oleviin vaatteisiini, sillä monen kirjavia kuoseja on vaikea yhdistää toinen toisiinsa.
Ja mitä ompelun lisäksi muihin käsitöihin tulee, niin muutaman kirjontatyön olen jo aloittanut ja tämän kesän Neulefestareilta sain brioche-kipinän jajaja…. Aika ei tule pitkäksi siis ensi vuonnakaan. 😀
Joko sinä olet ensi vuoden käsitöitä suunnitellut?
Itse olen ehdottomasti talvi-ihminen, vaikkakin kesä tulee nykyisin hyvänä kakkosena. Nämä vuodenajat olikin helppo koota kollaasiin, koska kuvia niistä löytyy yllinkyllin.
Toisin oli kevään ja syksyn laita, joista en niin välitä. Syksyn pimenevät illat ovat kyllä mukavia, mutta kevään kirkkaus on lähinnä ärsyttävää. Ikä onneksi tuo mukanaan kärsivällisyyttä, joten nuo inhokkivuodenajatkin menettelee, sillä kaikkihan menee ohi ajallaan.
Tämän vuoden viimeisessä MakroTex-valokuvahaasteessa teemana on siis vuodenajat. Seuraavan kerran teema vaihtuu 1.1.2019, joten nyt on joululoman aika tästä(kin). Kiitos kaikille kanssamatkustajille: mukavasti on vuosi teidän kanssa vierähtänyt. Hyvää joulua ja kuvaamisiin! 😀
Ompelin itselleni kauniin vihreän mekon, mutta näinä valottomina päivinä koko mekon kuvaaminen ei onnistunut. Tosin tein sen tutuksi tulleella mallilla eli se on samanlainen kuin pallomekkoni, joten sehän on oikeastaan jo nähty. 😉
Toisekseen mallia tärkeämmässä roolissa on nyt mekon värin tausta-ajatus 12 värivuodenajasta, minkä mukaisesti osa Hellinin kankaista on jaoteltu. Nämä kankaat löytyvät helposti mm. Paintboxista.
Itse olen värianalyysissä käynyt noin kymmenen vuotta sitten, jolloin minut analysoitiin neljän vuodenajan mukaisesti talveksi. Vuosien aikana on kuitenkin lisääntynyt ymmärrykseni, ettei analyysin mukana tulleeseen värikarttaan kannata hirttäytyä: kaikki sen värit eivät välttämättä ole niin sopivia. Lisäksi omia värejä voi löytää myös toisten vuodenaikojen värikartoista, joita voi oppia tunnistamaan värin kylmyyden/lämpöisyyden sekä kirkkauden perusteella.
Tällä kokemuksella oletin olevani 12 värivuodenajasta True Winter, jolle sopivat talven jäiset jalokivisävyt. Tilaamani luomupuuvillatrikoon värin nimi onkin Deep Emerald, mutten – tietenkään – senkään kaunista sävyä onnistunut aivan oikein kuvaamaan. Jotenystävät kalliit, käykäähän itse värejä ihailemassa siellä Paintboxissa Hellinin sivuilla, klik, klik.
Tosin vierailu Hellinin sivuillakaan ei täysin poista sitä ongelmaa, että joka näyttö toistaa värit omalla tavallaan. Onneksi hutiostoksia välttääkseen Helliniltä voi nykyisin tilata myös mallitilkkuja ja/tai käydä Helsingissä Salapakassa kuoseihin tutustumassa.
Tällainen palvelu on ainakin minulle tarpeen: vuosi sitten turhautuneena postasin, kuinka tulee tehtyä hutiostoksia niin netistä, mutta valaistuksen takia välillä myös kangaskaupasta. Siksi mielestäni on huikeata, että joku jaksaa tehdä ns. esivalintaa puolestani mallitilkkupalvelua unohtamatta: värikoodauksesta huolimatta en voi pitää selviönä, että kaikki True Winter -värit sopisivat minulle tai tuntuisivat kotoisilta. Muutama väri tilaamieni mallitilkkujen perusteella vaikuttaakin liian kirkkaalta minun mielenmaisemaani, vaikka tämä vihreä oli kyllä täysi kymppi kaikin puolin!
Tämän postauksen myötä blogini hiljentyy jo joululomalle, sillä ensi viikolla on tiedossa niin joulujuhlia kuin -ruokailuja sekä -kahvitteluja. Lisäksi keskityn käsitöiden sijaan uuden ompeluhuoneeni järjestämiseen: vaihdamme huoneen paikkoja, sillä nukkumaan mahtuu pienemmässäkin huoneessa. Minä ja kankaani saamme siis lisätilaa! 😀
Voi vitsit! Cristin Morganin kirja ”Kirjontajuttuja – 20 houkuttelevaa ohjetta ja innostavaa ideaa” sai minut innostumaan kirjomisesta ihan älyttömästi!
Kirjassa on siis 20 helppoa ohjetta, jotka on jaettu eri teemojen mukaan kehyksiin, kotiin, omaksi iloksi sekä menetelmät ja pistot.
Alustavasti ajattelin tehdä ainakin Luonnonkukkia-taulun oppiakseeni erilaisia pistoja.
Taulun lisäksi aion tehdä meikkipussin ja Silmänisku-tyynyn, mitkä mielestäni ovat yksinkertaisuudessaan niin hauskat.
Kirjan innoittamana haluan tehdä myös jonkinlaisen monogrammin uuden ompeluhuoneeni seinälle. Siihen tauluun yhdistelen kirjan eri ideoita ja mikä parasta, siirrän suunnitelmani kankaalle silitiskuvien avulla! Kyllä, kirjaan kuuluu siis noita nostalgisia silityskuvia, joita lapsena oli Suuri Käsityö -lehdessä.
Silityskuvien avulla mallin siirtäminen kankaallehan on helppoa kuin heinänteko! Tosin silloin pitää kirjoa sievästi ja tarkasti, jotta viivat eivät vilku pistojen alta. Mutta näinhän se on, että jokaisella kolikolla on aina kaksi puolta. 😉
Silityskuville on kirjan takana oma säilytyskuori. Lisäksi mallit löytyvät myös omina sivuina, joiden avulla niitä voi muokata oman mielen mukaan.
Alustavien suunnitelmieni toteuttuminen vaatii vielä tilaamieni muliinilankojen tulemista. Niitä odotellessani haaveilen vielä, mitä vaatteita voisin koristella tai paikata kirjomalla. Ai, että! 🙂
Omakohtaisesti kirjontakokemukseni ovat vähäiset, mutta juurikin sen perusteella voin suositella kirjaa ainakin toiselle aloittelijalle: selkeydellään ja hauskoilla ideoilla kirja sai ainakin minut syttymään ja mieleni iloisesti kuplimaan.
– senkään kaunista sävyä onnistunut aivan oikein kuvaamaan. Jotenystävät kalliit, käykäähän itse värejä ihailemassa siellä Paintboxissa Hellinin sivuilla, 
