Dies irae

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee sielunmessua. Yhtyeestä, katso Dies Irae.

Dies irae (suom. vihan päivä) oli katolisen kirkon sielunmessun eli Requiemin sequentia-jakson latinankielinen tunnetumpi nimitys. Sen on luultavasti kirjoittanut Tuomas Celanolainen. Teksti poistettiin requiemin kaavasta katolisen kirkon vuoden 1970 liturgisessa uudistuksessa ja sitä käytetään enää hetkipalveluksissa katolisen kirkkovuoden viimeisellä viikolla juuri ennen adventtia. Runon ensimmäinen säkeistö on:

Dies Irae! dies illa
Solvet saeclum in favilla
Teste David cum Sibylla!

eli:

Vihan päivä, tuomion päivä
polttaa kerran maailman tuhkaksi:
niin ennustavat Daavid ja Sibylla.

Innoittaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runon innoittajana on mahdollisesti toiminut Sefanjan kirjan 1. luvun jakeet 15–16 Vulgatan mukaan:

”Dies iræ, dies illa, dies tribulationis et angustiæ, dies calamitatis et miseriæ, dies tenebrarum et caliginis, dies nebulæ et turbinis, dies tubæ et clangoris super civitates munitas et super angulos excelsos.”
”Se päivä on vihan päivä, hädän ja ahdistuksen päivä, onnettomuuden ja hävityksen päivä, pimeyden ja synkeyden päivä, pilven ja sumun päivä, pasuunan äänen ja sotahuudon päivä. Se vyöryy varustettuja kaupunkeja vastaan, korkeita torneja vastaan.”

Suomalaisessa virsikirjassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dies irae on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa numerolla 158, nimellä Vihan päivä kauhistava! Virren on suomentanut Hemminki Maskulainen vuonna 1605 ja uudistanut August Ahlqvist vuonna 1866.[1] Virsikirjassa esiintyvässä suomennoksessa on alkuperäisen latinalaisen runon 19 säkeistöstä kuitenkin mukana vain kahdeksan.

Dies irae -melodia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dies irae esitettiin tavallisesti laulamalla se osana Requiem-palvelusta, ja sen melodia on seuraava:

The Dies Irae appears as this melody in musical notation.

Teksti latinaksi ja suomen- ja englanninkieliset vapaat käännökset:

01 Dies iræ, dies illa
Solvet sæclum in favilla,
Teste David cum Sibylla.		 Vihan päivä, tuomion päivä
tuhoaa maailman tomuksi,
ennustivat Daavid ja Sibylla.		 The day of wrath, that day
Will dissolve the world in ashes
As foretold by David and the Sibyl!
02 Quantus tremor est futurus,
Quando Judex est venturus,
Cuncta stricte discussurus!		 Vavistus mikä syntyykään,
tuomari kun lähestyy,
kaiken on hän tutkiva!		 How much tremor there will be,
when the Judge will come,
investigating everything strictly!
03 Tuba mirum spargens sonum,
Per sepulchra regionum,
Coget omnes ante thronum.		 Pasuuna on soinnillaan
haudoissakin kuuluva,
kutsuu istuimen eteen.		 The trumpet, scattering a wondrous sound
through the sepulchres of the regions,
will summon all before the Throne.
04 Mors stupebit et natura,
Cum resurget creatura,
Judicanti responsura.		 Kuolema, luonto kauhuissansa,
nousee kansaa haudoistansa,
vastaamaan tuomarilleen.		 Death and nature will marvel,
when the creature arises,
to respond to the Judge.
05 Liber scriptus proferetur,
In quo totum continetur,
Unde mundus judicetur.		 Esiin tuodaan kirja uusi,
joka kaiken sisältääpi
josta maa nyt tuomitaan.		 The written book will be brought forth,
in which all is contained,
from which the world shall be judged.
06 Judex ergo cum sedebit,
Quidquid latet apparebit:
Nil inultum remanebit.		 Kun Tuomari käy istumaan,
kaikki salattu nyt paljastuu:
mikään jää ei kostamatta.		 When therefore the Judge will sit,
whatever hides will appear:
nothing will remain unpunished.
07 Quid sum miser tunc dicturus?
Quem patronum rogaturus,
Cum vix justus sit securus?		 Mitä minä kurja sanoisin?
Ketä puoltajaksi kysyisin,
kun hurskaskaan ei ole varma?		 What am I, miserable, then to say?
Which patron to ask,
when [even] the just may [only] hardly be sure?
08 Rex tremendæ majestatis,
Qui salvandos salvas gratis,
Salva me, fons pietatis.		 Kuningas kaikkivaltias,
joka pelastat armoitetut:
pelasta minut, armon lähde.		 King of tremendous majesty,
Who freely savest those that have to be saved,
save me, Source of mercy.
09 Recordare, Jesu pie,
Quod sum causa tuæ viæ:
Ne me perdas illa die.		 Muista armollinen Jeesus,
tulit tänne vuokseni:
älä kadota minua sinä päivänä.		 Remember, merciful Jesus,
That I am the cause of Thy way:
Lest Thou lose me in that day.
10 Quærens me, sedisti lassus:
Redemisti Crucem passus:
Tantus labor non sit cassus.		 Etsit minua väsymykseen asti:
lunastit, kärsimällä ristin:
älä hukkaa suurta työtäsi.		 Seeking me, Thou sattest tired:
Thou redeemedst [me] having suffered the Cross:
let not so much hardship be lost.
11 Juste Judex ultionis,
Donum fac remissionis,
Ante diem rationis.		 Vanhurskas koston tuomari
anna lahja anteeksiannon
tullessa päivän tilinteon.		 Just Judge of revenge,
give the gift of remission
before the day of reckoning.
12 Ingemisco, tamquam reus:
Culpa rubet vultus meus:
Supplicanti parce, Deus.		 Huokaan kuin syyllinen:
kasvot punaisena häpeästä:
Säästä katuvaa, Jumala.		 I sigh, like the guilty one:
my face reddens in guilt:
Spare the supplicating one, God.
13 Qui Mariam absolvisti,
Et latronem exaudisti,
Mihi quoque spem dedisti.		 Joka armahdit Mariaa,
kuulit ryövärin pyynnön,
toivoa saanen minäkin.		 Thou who absolvedst Mary,
and heardest the Robber,
gavest hope to me, too.
14 Preces meæ non sunt dignæ;
Sed tu bonus fac benigne,
Ne perenni cremer igne.		 Rukoukseni eivät ole kelvollisia:
Mutta, Herrani, suo hyvyytesi,
etten palaisi liekeissä sammumattomissa.		 My prayers are not worthy:
however, Thou, Good [Lord], do good,
lest I be burned up by eternal fire.
15 Inter oves locum præsta.
Et ab hædis me sequestra,
Statuens in parte dextra.		 Suo paikka lampaiden,
pois joukosta vuohien,
aseta oikealle puolellesi.		 Grant me a place among the sheep,
and take me out from among the goats,
setting me on the right side.
16 Confutatis maledictis,
Flammis acribus addictis,
Voca me cum benedictis.		 Kun kirotut on tuomittu,
määrätty piinan liekkeihin:
kutsu joukkoon siunattujen.		 Once the cursed have been rebuked,
sentenced to acrid flames:
Call Thou me with the blessed.
17 Oro supplex et acclinis,
Cor contritum quasi cinis,
Gere curam mei finis.		 Nöyrästi nyt rukoilen
sydämein tomuksi murskattuna:
Huolehdi minusta lopussani.		 I meekly and humbly pray,
[my] heart is as crushed as the ashes:
perform the healing of mine end.
18 Lacrimosa dies illa,
Qua resurget ex favilla,
Judicandus homo reus.
Huic ergo parce, Deus:		 Päivä kyynelten ja valituksen,
jolloin tomustansa nousee,
kaikki tuomiolle.
Armahda siis meitä, Jumala.		 Tearful will be that day,
on which from the ash arises
the guilty man who is to be judged.
Spare him therefore, God.
19 Pie Jesu Domine,
Dona eis requiem. Amen.		 Armollinen Herra Jeesus,
Anna heille lepo ikuinen. Amen.		 Merciful Lord Jesus,
grant them rest. Amen.

Lainauksia muussa musiikissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteistä gregoriaanista melodiaa lainataan seuraavissa sävelteoksissa:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Suomen evankelisluterilaisen kirkon virsikirja. Hyväksytty kirkolliskokouksessa 1986. s. 242–243.
  2. ↑ http://www.mus.ulaval.ca/roberge/srs/04-sourc.htm

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Dies_irae&oldid=16954790