Miltei kaikissa ruokakaupoissakin on keväisin siemeniä myynnissä. Hyvä niin, mutta jos haluaa tutustua tarkemmin eri lajikkeiden ominaisuuksiin ja makuihin, täytyy nähdä se vaiva, että käy suurissa erikoisliikkeissä – Keski-Suomessa esimerkiksi Viherlandiassa – tai sitten on tilattava nettikaupoista. Itse harrastan näitä kaikkia paikkoja, sillä monesti nappaan vaikkapa kehäkukkien siemenet ihan vain ruokakauppareissullani. Mutta kun aletaan puhua porkkanoista tai tomaateista, niin silloin kannattaa tutkia tekstit tarkemmin.
Porkkanaa tulee meille kahta lajia: ”Amsterdam Forcing” on erittäin nopeakasvuinen varhaisporkkana, makea ja murea. Talviporkkanaksi valitsin lajikkeen nimeltä ”Maestro F1”, joka on erinomainen hybridilajike luonnonmukaiseen viljelyyn. Sen pitäisi olla resistentti porkkanakärpästä vastaan ja on yksi parhaista lajikkeista pitkään varastointiin.
Hyvin kasvoivat viime kesänä. Tässä ensimmäisiä pieniä kesäporkkanoita pikkupiian kerättäväksi…
…ja tässä myöhemmin talvivarastoihin.
Avomaankurkussa olen pitkään luottanut lajikkeeseen, jonka nimi on ”Conny ”F1. Se on aikainen ja satoisa itsepölyttyvä ja karvasaineeton. Isännän lempikurkku: Hän vain kuorii ne ja rouskuttelee kuin omenaa.
Kasvihuoneessa on niin ikään vuosia ollut lajikkeena ”Femspot” F1, joka on itsepölyttyvä ja karvasaineeton. Englannin eniten myyty taimilajike! Todella, todella herkullisia kurkkuja. Tässä jo kesäkuun alussa, ensimmäiset ovat syöntikunnossa.
Herneissäkin on eri lajikkeita, vanhojen tunnettujen lisäksi meillä on tänä vuonna kokeilussa ”Karina”, jonka kasvuaika on vain noin 60 vrk. Matala ja erittäin satoisa.
Olen joka vuosi kertonut, että tomaattisuosikkini on ”Matina”, jota ei valitettavasti enää tahdo löytyä mistään. Se on tietämäni mukaan aikaisin runkotomaatti ja meillä onkin ensimmäiset herkut saatu yleensä jo juhannuksen maissa.
Toinen suosikkini on kirsikkatomaatti ”Gardeners delight”. Tämä saksalainen lajike on tekstin mukaan yksi maukkaimmista ja makeimmista kirsikkatomaateista. Sen kasvatusohjeessa lukee, että on varottava antamasta liikaa typpeä, mikä huonontaa makua. Tämän sain kokea konkreettisesti viime kesänä: Vein tuliaisiksi pussillisen tätä lajiketta ja myöhemmin sain tarkoin selvitellä, mitä olin tuonut, sillä saajaperhe ei kuulemma ikinä ollut maistanut niin herkullisia tomaatteja. Syksymmällä kyläilimme toisessa perheessä, jossa tomaatteja kasvatettiin kasvihuoneessa valmiissa kasvusäkeissä. Isäntäväki kertoi, että he olivat pettyneitä kirsikkatomaatteihin. Maku ei ollut lainkaan hyvä – viereinen, hyvin tumma lajike, oli kuulemma makeampi. Maistelin ja totesin saman – punaiset eivät olleet maukkaita. Mikähän mahtoi olla niiden nimi, etten vaan osta itsellenikin samoja? Ja varmaan jo arvaat, että lapussa luki: ”Gardeners Delight”. Haloo!!! Olen muuten aina ollut sitä mieltä, että kasvusäkit ovat liian lannoitettuja. Itse kasvatan tomaatit ja kurkut multapedissä, jonne kerään tuoretta ruohosilppua pari kertaa kesässä ja lannoitan vain muutaman kerran laimealla Kekkilän vaaleanpunaisella lannoitevedellä. Mutta helppoa ja siistiähän tuo kasvatussäkkitouhu on, monille sitä paitsi ainoa mahdollisuus. Lajikkeista vaan täytyy tässäkin tapauksessa tietää!
Pidä kiirettä siementilauksissa, jos lajike on sinulle tärkeä. Halutuimmat loppuvat ensin!
Ihana, kevättä enteilevä päivä.
