Tein viime vuonna paljon muistiinpanoja hyötykasvien kasvatuksesta. Ajattelin jakaa joitain niistä myös täällä, ehkäpä yrityksistäni, erehdyksistä ja kokeiluistani on jollekulle muullekin pienessä mittakaavassa kasvattavalle tai siitä haaveilevalle hyötyä!

Viime vuonna erityisessä testailussa olivat esikasvatusastiat ja -tavat. Yllä olevassa kuvassa ylinnä kasvavat purjot multarullassa, joka vie huomattavasti vähemmän kasvatustilaa kuin 12 kappaletta erillisiä purkkeja. Kasvatus oli näppärää ja säästi ikkunalautaa muille kasveille, ja rullakasvatuksen saaneet purjontaimet olivat hyvinvoivia, joskin laihanlaisia. Satokin oli laiha, mutta siitä en voi syyttää esikasvatusta vaan typerää kasvimaasijoittamista isokasvuisten kasvisten varjoon. Kasvatuskikan löysin Eilistä paistoa -blogista, ja kokeilu oli ihan palkitseva. Tänä vuonna tosin päädyn ostamaan purjon taimet valmiiksi kasvatettuna Annalan puutarhan taimitorilta.

Kylvö

Osan esikasvatuksesta tein viime keväänä vanhaan tuttuun tapaani muovisiin minikasvihuoneisiin kylvämällä pari siementä per potti, joista isompaan purkkiin kouliessani nyppäsin heikomman kuivaan kuolemaansa. Varsi- ja juurisellerit taas kokeilunomaisesti hajakylvin ajatuksenani säästää ikkunatilaa, mutta näillä meidän noin yhdeksän taimen tarvemäärillä se osoittautui turhaksi. Hajakylvetyt koulin kahteen otteeseen, ensin pikkupottiin ja myöhemmin isompiin purkkeihin – missä vaiheessa tuossa yläkuvassa siis mennään.

Pikkupoteista testailin muovin lisäksi munakennoja sillä ajatuksella, että niitä voisi hyötykäyttää sen sijaan, että ostaa muutaman vuoden välein uudet minikasvihuoneet hapertuneen muovin tilalle. Ne eivät kuitenkaan ole mitenkään optimaalisia taimikasvatusta varten, pahvi haihduttaa vettä tehokkaasti ja kuivumisvaara on ilmeinen – mikä näkyi myös pikkuruisten kasvamisvauhdissa muovissa kasvaviin verrattuna. En suosittele ollenkaan munakennoja jatkossa itselleni, enkä sinullekaan, ellet ole erityisen huolehtivainen ja jaksa sumutella ja kastella jatkuvasti.

Viime vuonna ihastuin suunnattomasti pellettikasvatukseen. Turvepelletti turvotetaan vedessä ja siihen laitetaan yksi siemen pellettiä kohti. Pellettiastian muovikansi kiinni ja kastelua. Siemen itää kiltisti ja taimi kasvaa, kunnes juuret tulevat verkon läpi. Siinä vaiheessa on aika laittaa kasvi pelletteineen suurempaan astiaan. Hyvin vaivaton tapa osoittautui hiukan ärsyttäväksi myöhemmässä vaiheessa: pellettiä ympäröivä verkko oli hyvinvoivana maassa vielä syksylläkin, kun oli aika tyhjentää kasvimaa.

Tänä vuonna hankin ensimmäisen kerran rootmasterin, jossa siemenet kylvetään vahvaa muovia olevaan kehikkoon, jossa on alakastelusysteemi. Taimet koulitaan myöhemmin näppärästi avaamalla kehikko ja poimimalla koko kasvi vahvoine juurineen suurempaan astiaan. Saa nähdä, onko tämä vihdoin minulle se oikea. Ainakin muovijätettä tullee vähemmän, vahva kehikko ei taatusti haperru yhtä nopeasti kuin ohutkuoriset minikasvihuoneet ja systeemi kestää konepesun.

Koulinnan jälkeen

Halusin viime vuonna kokeilla mahdollisimman paljon muovitonta kasvattamista. Käytännössä tein elämästäni aika hankalaa: maatuvat suuremmat taimikasvatusruukut kärsivät samasta pulmasta kuin munakennot.  Kaunis ajatus muovisälän käytön sijaan maahan maatuvista esikasvatusastioista osoittautui käytännössä jatkuvaksi veden holvaamiseksi ja erityisen harmittavasti taimien hitaaksi kasvuksi.

Oikean puolimmaisessa ylimmässä kuvassa näkyvät erilaiset käyttämäni purkit: puristepahviset pyöreät jäävät jatkossa kauppaan, samoin kuin neliön malliset pahviset, jotka ovat kätevän korkeita tomaateille, mutta homehtuvat nopeasti reunoiltaan ja päästävät liikaa kosteutta. Nämä pahviset purkit lupasivat myös kätevän istutustavan, jossa repäistään alaosa katkoviivaa pitkin irti ja laitetaan kasvi pahveineen kasvamaan. Käytännössä pohjan irrottaminen oli tuhertamista ja päättyi tyypillisesti siihen, että taimi sujahti purkista ulos ja mätkähti maahan. Niinpä säilyttelen jatkossakin kesän aikana kerääntyviä muovisia ostotaimista jääneitä purkkeja seuraavan vuoden omille taimille, ja maitopurkit kannattaa yhä pestä tomaattien kasvatukseen, rumathan ne ovat ikkunalaudalla, mutta kätevät.

Valo ja merkitseminen

Sinnittelin usean vuoden vailla kasvivaloa, olohuoneemme kun on melko valoisa ja se kasvilampun väri on niin ruma. Muutamana viime vuonna olen kuitenkin hylännyt turhamaisuuden taimikasvatuksen tieltä. Kasvilampulla taimet kasvavat selkeästi vahvemmiksi kuin ilman, etenkin, kun kasvuolosuhteet ovat kerrostaloasunnossa optimaalia lämpimämmät. Suosittelen investointia!

Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä oppina taimien merkitseminen. Todennäköisesti kaikki muut tässä maailmassa ovatkin siinä huolellisia, mutta Kivistössä on ollut tapana vähän alisuoriutua merkitsemisessä, on sitten kyse hilloista tai kasveista.

Hyvä merkitseminen on kaiken A ja O. Sitä ei todellakaan sitten myöhemmin muista, että tässä vasemmanpuolimmaisena ovat punaiset kääpiösamettikukat ja oikealla keltaiset, ja ikkunan puolella kasvavat juurisellerit, seinän puolella lehti-. Ei todellakaan. Tussi kauniiseen käteen, kuten viime vuonna vihdoin jaksoin huolella tehdä. Pysyy homma hanskassa. Vaikka taisin minä ainakin yhden tomaatin taimen antaa eteenpäin saatesanoilla “en nyt oo ihan varma, onko se violetti keskikokoinen vai keltainen kirsikkatomaatti”.