Blogissa on ollut hiljaiseloa pari viikkoa, mutta muutenhan tämä elämä on ollut yhtä hullunmyllyä ja uskomattomia käänteitä täynnä. On tapahtunut niin älyttömiä asioita, etten voi todeksi uskoa. Meidän piti olla Vantaalla evakossa vuoden loppuun saakka ja kerkesin muutaman päivän jopa relata ja tehdä töitä, kunnes saimme tiedon että täytyykin lähteä, kun ystäväpariskunta tulee takaisin. Paniikki ja stressi olivat taas geimeissä mukana ja päätimme, että nyt hommaamme sen vuokra-asunnon, eikä enää asuta muiden nurkissa, koska tilanne voi näköjään hetkenä minä hyvänsä muuttua. Pakkasimme tavarat ja saimme hätämajoituksen Vallilasta, kun hyvä ystäväni lähti vuorostaan perheensä kanssa reissuun viikoksi. On se hyvä että muut reissaa, niin me saamme siksi aikaa koteja lainaksi :D Noh, nyt oli sitten tasan viikko aikaa löytää pysyvämpi koti.
Kolusin kaikki mahdolliset Espoon vuokra-asunnot läpi ja soittelinkin monen perään. Vanhoja, uusia ja kaikkea siltä väliltä. Emme voineet ottaa kalustettua, 12 kk sopimuksella, liian pientä tai sijainniltaan huonoa. Tietysti asunnon hinta oli myös ratkaiseva tekijä, olihan meillä jo yksi talo maksettavana. Halusin kuitenkin sellaisen asunnon, joka oikeasti miellyttäisi ja jossa viihtyisi mahdollisimman pitkään.
Sitten tarjolle tuli todellinen helmi! Upea rivitaloasunto merinäköalalla, avotakalla ja mosaiikkiparketilla. Isot ikkunat, reilusti tilaa ja oma venepaikka. Sijaintikin ihan täydellinen Espoon Koukkuniemessä mielettömän hienon rantareitin varrella. Oltiin molemmat aivan myytyjä ja teimme vuokrasopimuksen samantien. Omistaja lupasi, että voisimme tehdä asuntoon pientä pintaremonttia, hän voisi maksaa materiaalit. Isompi remontti oli tulossa jonkun vuoden kuluttua, mutta asunto vaikutti olevan oikein hyvässä kunnossa pääosin. Mies jo innoissaan haaveili, että voisimme ostaa asunnon joskus itsellemme, vaikutti se niin potentiaaliselta. Olin helpottunut siitä, että viimein pääsemme asettumaan ja elämään arkea omassa kodissa – olihan se nyt ainut asia mitä toivoimme.
Mutta joku kumma, jota intuitioksikin kutsutaan, alkoi koputtelemaan olkapäitä ja heittämään hämmentävää epäilyä ilmoille. Olin koko ajan kaikki aistit valppaana, koska kuitenkin vanha talo kyseessä. Mies katsoi kysyvästi ja toiveikkaasti. Havaitsin heti ensimmäisen käynnin yhteydessä lievää päänsärkyä, jonka luulin johtuvan nälästä, mutta hetkeä myöhemmin alkoi voimakas jomotus poskionteloissa… Hetkonen. Eikai!?
Niinpä niin, eihän ne asiat ihan noin mutkattomasti menneetkään. Mutkia on ollut tällä matkalla ihan tarpeeksi ja lisää näytti vaan tulevan. Olimme saaneet avaimet käteen ja menimme katsomaan paikkoja uudelleen ennen muuttoa. Mies oli käynyt tuulettamassa edellispäivänä paikkoja ja huoneilma oli selkeästi parantunut, joka tuntui huojentavalta. Asunto oli muutoin tyhjennetty, mutta lasiterassille oli jäänyt muutama huonekalu. Mies meni hakemaan työkaluja varastosta ja minä aloin tutkimaan paikkoja. Siirsin seinän vieressä olevaa hyllyä ja sieltäpä pasahti eteen sellainen pommi, etten meinannut uskoa silmiäni!!
Menin ihan sanattomaksi ja laitoin miehelle kuvaviestin löydöstäni, jota hän luuli vitsiksi. No siis koko tilanne tuntui yhdeltä isolta vitsiltä, ei tää vaan voinut olla totta. Olemme olleet omasta kodista hometta paossa ja sitten (pakon edessä) vuokratusta asunnosta löytyy järjettömän iso homevaurio! Äkkiä vaan ovet säppiin, ulos ja avaimet välittäjälle takaisin, joka myös järkyttyi löydöksestä. Omistaja itse asuu ulkomailla ja oli juuri ostanut asunnon hyvin nopealla katsomisella, ja päätti laittaa sen vuokralle ennen isompaa remonttia. Vaikuttaa siltä, että asunnon myyjä oli yrittänyt peitellä homevauriota, olihan tuo kaappi ainoa, mitä ei oltu siirretty mihinkään. Kuka edes uskaltaisi tehdä noin? Kuka tuolla edes voi asua niin ettei huomaisi mitään?
Istuin autossa pitkään parkissa katsellen talojen ikkunoita, joissa loisti joulukoristeet. Surullisena mietin, että oma joulumme on peruttu. Olin varmaan kevyessä shokissa, kun itkuakaan ei tullut. Olin niin hämmentynyt ja järkyttynyt, ettei enää ollut hajuakaan mitä seuraavaksi. Meillä olisi nyt enää 4 päivää aikaa löytää tyhjillään oleva vuokra-asunto tai sitten joudumme hotelliin ihmettelemään seuraavaa siirtoa. Mies, joka harvemmin julkisesti avautuu, päätti avautua tilanteestamme Facebookissa. Myös sellaisesta asiasta, josta en itsekään ole täällä vielä kertonut. Nytpä kerron, koska sillon kun mennään pohjalle, mennään sinne kunnolla! Eihän pikku räpiköiminen ole vielä mitään.
Muistatte varmaan, kun myimme ihanan kotimme viime kesänä, jossa asuimme 3 vuotta. Nyt sitten ostaja on huomannut siellä olevan jotain sisäilmaongelmaa ja selvitykset ovat olleet päällä pari kuukautta. Talo on rakennettu vuonna 1978 ja remontoitu sisäpuolelta vuonna 2008-2013 aikana, joten ongelmat näyttäisivät johtavan noihin aikoihin. Tuon ajan rakennustapa on ollut hyvin erilainen kuin nykyään, mutta vissiin myös remontissa on jäänyt huomioimatta tiettyjä asioita, joista mahdolliset sisäilmaongelmat johtuvat. Sinänsä erikoista, että vaikka itsehän olen oikea homekoira herkän aistini kanssa, en ole mitään erikoista huomannut missään kohtaa, eikä olla sairasteltu. Joten arvatkaa vaan miten puskista tämäkin asia tuli! Ostaja ilmoitti, että vaatii hinnanalennusta. Tarkempia korjauskuluja ei ole vielä saatu, mutta ahdistusta ja stressiä tämä tietysti lisää, ihan kuin ei yksi hometalo olisi ollut jo tarpeeksi. Nyt niitä tuleekin joka suunnalta. Ollaan oltu ostajan kanssa yhteyksissä ja juuri puhelimessa kävimme tilannetta läpi ja pohdittiin mitä seuraavaksi kannattaisi tehdä.
Molempien talojen kohtalo on edelleen täysin auki. Me olemme kirjaimellisesti täysin auki, rikki ja palasiksi revitty. Se toivottomuuden hetki koitti myös miehellä ja hän siis päätti avautua Facebookissa julkisesti surkeasta tilanteestamme. Kaikki kortit pöydälle, tässä ollaan.
Meidän avunhuuto huomattiin ja yhteydenotto tuli. Saimme vinkin myynnissä olevasta paritalon puolikkaasta, jonka omistaja halusi vuokrata meille. Asunto sijaitsee Saunalahdessa ja on rakennettu vuonna 2014, eli varmasti homeeton asunto tällä kertaa. Kävimme katsomassa sitä ja päätimme siltä seisomalta ottaa se. Oikein kiva saunallinen neljän huoneen koti valtavine ikkunoineen ja melkein kuin uusi. Asunnon kuvat napattu myynti-ilmoituksesta. Viikonlopun aikana on tarkoitus muuttaa ja sit päästään käymään tavaroita kunnolla läpi, onko mikään enää käyttökelpoista. Todella toivon, että sängyt, pöydät, tuolit ja sohva säilyisivät, eikä hajut olisi niihin tarttuneet. Varautunut olen, enkä ihmeitä odota. Roskiin menee vielä paljon tavaraa, se on varmaa.
No mutta. Päästään sittenkin jouluksi uuteen kotiin. Kiitos Mari ja Jontte, te pelastitte meidät ♥ Vaikka tämäkin koti tulee olemaan väliaikainen, on nyt sentään joku tukikohta, jossa olla. Pankkikin suostui viimein pelkkiin korkojen maksuihin, ensin piti tietysti uhkailla ja kiristää, jotta alkoi tapahtumaan. Kyllä tämä tästä. Sillon pärjätään, kun on pakko.
Erityiskiitos vielä maailman parhaalle Sisustusterapiaa-ryhmälle ♥ Te ootte olleet mulle niin tärkeä tukijoukko tämän matkan aikana, ettei löydy sanoja.
