Meidän perhe safkaa
Perheet safkaa -ravintolatapahtuma pyysi minut tukijakseen ja suojelijakseen, suostuin tähän innolla, sillä minäkin olen toisinaan törmännyt ennakkoluuloihin ja epäystävällisyyteen kun kuljemme lasten kanssa kaupungilla. Ravintolan kynnyksen kuuluisi olla hyvinkin matala, mutta usein se on tehty melko hankalaksi ylittää kun mukana on lapsia.
Tapaus tuoreesta muistista eiliseltä. Olimme eräässä tapahtumassa kutsuvieraina, tilaisuus oli tarkoitettu lapsiperheille ja kävelimme kadulle levitettyä punaista mattoa pitkin etuovelle. Odotukset olivat kovat, kolmasluokkalainen oli lukenut innolla kutsua ennen h-hetkeä. Ovella meitä vastaanottanut henkilö ilmoitti, että vaunut tulisi viedä sisäpihan telttaan jossa olisi vaunuille myös vartiointi. Selitin, etten voi jättää nukkuvia vauvoja telttaan, saisimme vaunut kivasti kasaan sisälle, kopat irti rungosta ravintolapöydän alle ja viereen. Hmm, se on kyllä hankalaa. Mun pitää käydä kysymässä. Hmm, ehkä toisella kerralla olisi helpompaa, täällä on niin täyttä.
Are you seriously kidding me?
Tilanne sai meidät tuntemaan itsemme erittäin ei-toivotuiksi ja kävin moikkaamassa sisällä tuttua ja kovasti kunnioittamaani keittiömestaria ja poistuimme paikalta, pahaa mieltä on kovin hankala kelata takaisin.
Päädyimme The Cockiin johon meidät autettiin ilolla sisään ja vaikka ehdotimme voivamme taitella vaunut kasaan ja ottaa vain kopat mukaan, meille löydettiin pöytä johon saimme vaunut viereen. Vauvat seurasivat ravintolan menoa ja meininkiä iloisina parin tunnin ajan, nukkuivat välillä. Kolmasluokkalainen sai tarjoilijalta laastarin sormeensa, ja mikäs lapsen iloisemmaksi tekisi, kuin hänen tarpeidensa huomiointi. Hän söi innoissaan jopa friteeratut parsakaalit, joita erehtyi luulemaan cock wingseiksi, ei saisi nauraa, nauroin silti. Ei luottamuksen ansaitsemiseen suuria tarvita, huomioonottamista ja pieniä tekoja ravintolan puolelta.
Meidän laskumme oli 170 euroa ja uskallan väittää, ettei yhdelläkään ravintolalla ole vara käännyttää ostovoimaista asiakasta ovelta jos halajaa menestyä tämän kaupungin ravintolakartalla. Uusia paikkoja syntyy kuin sieniä sateella, kanta-asiakkuus ansaitaan.
Ilmainen vinkki: jos tilaisuuksia järkätään, laitetaan ovelle se nopeaälyisin ja tilannetajuisin kaveri – onnistunut ilta alkaa aina sydämellisestä vastaanotosta. Tätä uutista ei olisi, jos tilannetaju olisi pelannut. Oppia ikä kaikki, ravintoloillekin – meidät toivotettiin samaan ravintolaan tervetulleeksi, vauvat nukkuivat penkillä ruokailun ajan ja meillä kaikilla oli mukavaa. Paikka on pieni ja ehkä jopa ahdas, mutta niin on useimmat paikat maailmalla. Suomalaisen ympärilleen vaatiman tilan soisi kaventua hitusen, enemmän ääntä ja hyvää meininkiä maailmaan ja ravintoloihin, kiitos!
Syömme ravintoloissa muutaman kerran viikossa, monesti olemme kaksin Joonaksen kanssa, mutta vähintään yhtä usein osa tai kaikki skidit on matkassa mukana. Usein lähdemme kävelylle ja päädymme johonkin suosikkirafloistamme, miettimättä sen kummemmin, että nyt mennään ravintolaan ja mitähän tästäkin tulee. Me ei stressata lainkaan ja uskon sen välittyvän myös lapsiin. Alla meidän perheen vinkit ravintolakäyntiä varten, moni perheblogi innostui kokoamaan omansa tapahtuman jälkeen, niin minäkin.
* Helpoin aika vierailulle on lounaan jälkeen, ennen illallista. Tällöin henkilökunnalla on enemmän aikaa ja ruoka tulee verraten nopeasti. Eli jos haluaa treenata, tuo on loistava aika siihen! Me ollaan Joonaksen kanssa aikaisia syöjiä, meille viideltä tai kuudelta alkava illallinen on juuri sopiva ja skidien rytmi seuraa omaamme, mehän heidät opetamme.
* Alkuviikon kattaukset ovat usein väljempiä kuin perjantain ja lauantain prime time.
* Helpommin sanottu kuin tehty, mutta jätä se stressi kotiin. Mitä naapuripöytä ajattelee jos vauva itkee? Ei he mitään ajattele, heillä on toivottavasti fokus omissa jutuissaan.
* Korjaa jälkesi ravintolapöydästä, kunnioita ravintolahenkilökuntaa. Me jätämme aina tippiä saatuamme hyvää palvelua, olimme lasten kanssa tai kaksin.
* Jos olet liikkeellä vauvojen kanssa, pue heidät kevyesti ja toppaa vaikka paksulla peitolla. Sisätiloissa peitto pois ja säkällä vauva jatkaa unia koko vierailun ajan, tämä on tapahtunut useasti. Tuttinauha on muuten maailman paras keksintö, jos sitä ei ole, lattialle tipahtaneen tutin voi hyvin dipata vaivihkaa vesilasiin ja takaisin ääntä kohti. Vastustuskykyä vauvoille!
* Laukkuun jotain viihdykettä, aurinkolasikotelolla pärjää pitkälle ja wet wipesit ja niiden kiskominen pakkauksestaan on hitti tuossa puolen vuoden kuluttua. Niillä voi pyyhkiä samalla ruokailusta aiheutuneet sotkut.
* Lapset ovat aina vanhempiensa vastuulla, paikan sääntöjä tulee noudattaa. Haastan myös itseni kasvattajana koko ajan, kun opetan jälkikasvulleni miten ravintolassa (ja maailmassa ylipäätään) käyttäydytään. Opettaa kärsivällisyyttä, suuri haaste myös minulle, en ole mikään kärsivällisin tyyppi itsekään.
Kutsukaa ystävät syömään, kattilallinen jauhelihakeittoa on aivan hyvä, ei sen tarvitse olla huippuunsa hiottua, kukkien ei tarvitse mätsätä jälkkäriin eikä kodin jynssääminen ole tärkeää. Tärkeää on yhdessä olo. Me ollaan aina kutsuttu meille ystävät syömään, ollaan kokattu Joonaksen kanssa kimpassa jo ainakin sata dinneriä ja meinataan jatkaa. Meidätkin saa pyytää syömään, arvostamme. (Kutsut meiliin, kiitti!)
Meidän perhe toivottaa teidän perheelle ihania hetkiä ruoan ääressä, sinne kotikeittiöihin ja ravintolapöytiin. Yhdessä syöminen on parasta maailmassa ja se pitää perheet yhdessä.
Kuvat Dorit Salutskij
Kuvauspaikka Bronda, Perheet safkaa -tapahtuma
