Kesän rippeet

Elokuu vetelee viimeisiään, ja kohta on virallisesti syksy. Syksyn tuntua alkaa olemaan jo puutarhassa sekä puutarhaharrastajan mielessä. Kovin into harrastukseen on jo tältä kesältä kulutettu, nyt on lähinnä (puolihuolimatonta) ylläpitoa ja pian terassin syyskukkien ja kukkasipuleiden istuttamista. 

Viime viikonloppuna ajelin kuitenkin Mustilan taimipäiville yhdessä puutarhaharrastajakaverin kanssa. Mustilan taimipäivä on kyllä yksi puutarhaharrastukseen liittyvistä kohokohdista vuosittain - se on suorastaan hurmiollinen tilaisuus harrastajalle. Parhaita löytöjä omaan puutarhaan olivat sinikämmenet sekä vaaleanpunaisena että valkoisena, samoin himalajanjalkalehteä olen miettinyt jo pidempään ja nyt sain senkin. Lähinnä perennojen perässä siellä kuljin, mutta onnistuin yhden Ritausma-ruusunkin löytämään - sitä olen nyt pari vuotta metsästänyt huonolla onnella, joten löytö lämmitti mieltä. 

Sunnuntaina istutin uudet löydöt paikoilleen ja samalla katselin, että perennapenkit näyttävät jo aika ränsistyneille, mutta kaivoin silti kameran esille. Nappasin muutamia kuvia meidän etuterassilta, kun ajattelin, että en ole tainnut koskaan ottaa kuvia niistä näkymistä, jotka ovat vastassa, kun ovi avataan. 

Puutarhanhoitaja olisi saanut olla hieman ahkerampi tänä kesänä monessakin asiassa, mutta ajattelin ummistaa silmät rikkaruohoille ja jättää hommia ensi vuoteen. Nytkin tuntuu, että käyn vähän ylikierroksilla työ-vapaa-aika-akselilla. Onneksi ei oo montaa viikkoa siihen tämän vuoden toiseen lomaviikkoon :D Ja se loma menee ihan muissa maisemissa, kirja kourassa aurinkotuolilla. 

Mukavia elokuun viimeisiä päiviä ja kesän rippeitä!

Elämän virstanpylväitä

Tänään tulee 10 vuotta kuluneeksi, kun pieni tyttö teki minusta äidin. Olin tuolloin 24-vuotias, aika raakile ihmisenä itsekin. Tai ainakin sinisilmäisempi :D Meidän yhteiselon alku oli melko dramaattinen, tyttö nimittäin syntyi hätäsektiolla sykkeiden hävittyä kokonaan 1.5vrk supistelujen päätteeksi. Napanuora oli kiertyneenä kaksi kertaa kaulan ympärille ja kerran jonkin raajan ympärille, ja tyttöä hätäsektiossa vastaanottanut lastenlääkäri sanoi, ettei meillä olisi elävää vauvaa, jos ei olisi päädytty hätäsektioon (vauva ulkona minuuteissa sykkeiden häviämisen jälkeen). Tyttö viettikin ensimmäiset 5vrk vauvojen tehoseurannassa, sillä synnytys oli aiheuttanut hapenpuutetta ja vakavan hypoglykemian, jonka takia tyttö oli tipassa ja ruokittiin nenä-maha-letkun kautta, kun ei jaksanut itse syödä. 

Tämä temperamenttinen neiti alkoi kyllä nopeasti koulimaan meitä vanhemmuuteen, sillä rankan alun päälle tuli vielä koliikkivatsavaivat ja huonosti nukutut yöt. Onneksi en ollut osannut ajatella etukäteen, mitä vanhemmuus toisi mukanaan, ja nuorena tuntui vielä jaksavankin kohtuullisesti, vaikka en esikoisen vauvavuotena nukkunut ainuttakaan täyttä yötä. 

Ikäni puolesta olin myös omassa kaveripiirissäni ensimmäisiä, kenestä tuli äiti. Vaikka toki olin tuossa vaiheessa jo valmistunut DI:ksi yliopistosta ja ollut sen jälkeen 1.5v oman alan (määräaikaisessa) työssä, oli lapsenhankinta nuorena ilman vakituista työtä hyppy tuntemattomaan. Miehellä oli kuitenkin jo tuossa vaiheessa vakityö, olimme naimisissa ja yhteisiä vuosia lähes viisi takana, niin aika tuntui oikealta - ja olin aina toivonut, että tulisin suht nuorena äidiksi, kuten oma äitinikin. Äitini onkin ollut tärkein tukeni äitiyden polulla, vaikka toki vertaistukea on myös matkan varrella tullut ystävistä sekä  kerhoilujen, päiväkodin ja koulun myötä muista vanhemmista, joiden kanssa on jaettu taistelut samojen arkisten asioiden kanssa. 

Reilu pari vuotta esikoisen syntymän jälkeen meille syntyi toinen tyttö. Olen todella onnellinen siitä, että nämä kaksi tyttöä ovat tulleet elämääni ja täyttäneet sylini. Olen myös iloinen siitä, että sain olla pitkään tyttöjen kanssa kotona ja rakennuttaa meille kotia, ja työkuviotkin ovat löytäneet oman uomansa kaikkien kotiäitivuosien jälkeen. Olen saanut vuosien varrella kasvaa ja kehittyä elämässä monella taholla, ja joka päivä opin uutta ja elämä tuntuu juuri nyt hyvältä ja täydeltä. Toivon tuleville vuosille meille vanhemmilla viisautta ja vahvuutta luotsata tätä parivaljakkoa läpi erilaisten vaiheiden kohti aikuisuutta. Mutta nyt juhlitaan tätä ihanaa nuorta naisenalkua, reilun kuukauden päästä sitten seuraavat kemut pikkusiskon 8v synttäreiden puitteissa. 

Varjonurkkauksen kuulumisia

Tälle kesälle en työpaikanvaihdoksen takia isoja puutarhaprojekteja ottanut, ja hyvä niin kaiken tämän kuivuuden ja kuumuuden keskellä. Yksi näistä pienistä projekteista oli kuitenkin liikkuvan varjon nurkkaus, eli tontin lounaiskulma, joka on ollut vähemmällä huomiolla. 

Ylläoleva kuva on jokusen viikon takaa, aika pian istutuksen jälkeen, allaolevat kuvat tältä päivältä. Istutin tuolle alueelle lähinnä erilaisia lehtiperennoja (lajikkeet suluissa): rotkolemmikkejä (tavallinen, Silver Heart, Jack Frost, Variegata, Mr. Morse), imiköitä (Majesty, Bertram Anderson, Mrs. Moon, Blue Ensign, Moonshine, Raspberry Splash, miekkaimikkä, punaimikkä), kuunliljoja (Aureomarginata, Gold Standard, June, Coloured Hulk,  Stiletto, Pilgrim, Aristrocrat), valeangervo (Bronze Peacock), kilpiangervo, liuskavaleangervo (Braunlaub), jaloängelmä (Album), syyskimikki (Brunette), köynnösukonhattu viininpunainen, lehtorikko, kolmilehtiä, skopolia, katvio, kerrottuja valkovuokkoja, heidinkukka, kehtolehti, heiniä (kultatesma, japaninsara ja hakoheinä), tarhavarjohiippoja (tavallinen ja Roseum). Sekalaista seurakuntaa siis, ja mielenkiinnolla odotan, miten talvehtivat kohopenkissä.  

Tänä kesänä perennojen kukinnat menivät helteiden takia nopeaan ohitse ja osa perennoista on jo aika ränsistenyitä, enkä ole jaksanut leikata niitä alas siinä tahdissa kun ovat ränsistyneet. Sen takia on kiva katsella tällaista lähinnä eri lehtimuodoista koostuvaa penkkiä, jossa kukinnat eivät koskaan tule olemaan "se juttu". Alla oleva herkkä valkoinen harsopilvi kuuluu jaloängelmälle. Ihanan raikas ilmestys.

Lähiaikoina pitäisi käydä ostamassa syyslannoitteet ja ripotella niitä pitkin pihaa - olettaen, että ne sateet alkavat tulemaan meidänkin nurkille. Toistaiseksi vasta jyrähdellyt ja eilen vähän ripsautti ja ukkonen pätki sähköjä, mutta se sade ei kastellut kunnolla edes pintamaata. En ole puutarhaa kuitenkaan kastellut näitä uusia istutuksia lukuunottamatta enää heinäkuun alun jälkeen, sen verran vettä välissä tullut, että ihan kamalan nuupallaan eivät kasvit ole helteistä huolimatta olleet. Nurmikko on kylläkin osittain palanut, se kun tässä välissä jo hetken aikaa näytti vihreälle. 

Ps. Lämmin suositus yllä olevalle Alba Luxurians -kärhölle, se on nyt päivittäin ihastuttanut minua yhdessä kultahumalan kanssa hyötytarhan nurkalla olevassa köynnöskaaressa.  

Mikä ihana sana: kesäloma

Vihdoin se on täällä, toivottu ja kauanodotettu kesäloma! Takki on ollut jo aika tyhjä, joten loma tuli kyllä tarpeeseen ja aionkin ottaa sen levon kannalta, perheen kanssa yhdessä aikaa viettäen. 

Huomenna meinasin vain siivoilla ja pyykkäillä, kun parina edellisenä viikonloppuna on kotihommat jääneet hieman vähemmälle huomiolle mökkeilyn takia. Meillä koti tuntuu kesäisin enemmänkin läpikulkupaikalta, jossa käydään lähinnä vain pyörähtämässä. Tosin nyt helteiden takia on ollut kiva olla välillä sisälläkin viilentymässä - meillekin nimittäin tuli  helteiden myötä ilmalämpöpumppu jäähdyttämään huushollia. 

Kaiken tämän ruhtinaallisen 10 vapaapäivän aikana meinattiin vähän matkailla perheen kanssa  kotimaassa ja läntisessä naapurissa sekä ihan vain nauttia kesäpäivistä kotona tai mökillä, fiiliksen mukaan. 

Leppoisia hellepäiviä lukijoille! Otetaan ilo irti kesästä :)

Krooninen ajanpuute

Mua vaivaa yksi ongelma, nimittäin krooninen ajanpuute. Kesäloma-aika heijastuu työpaikalla niin, että tehdään kahden ihmisen voimin neljän ihmisen työt. Ja jokainen voi kuvitella, ettei siinä hommassa normaali 8.06h työpäivä riitä - ylitöitä on siis pukannut päivittäin. Tähän komboon olen yrittänyt mahduttaa aikaa perheelle arkisten askareiden lisäksi, ja himpun myös puutarhalle ja muille harrastuksille. Tuntuukin, ettei tunnit riitä ja poltan taas kynttilää molemmista päistä, joten aiemmasta viisastuneena yritän muistaa riittävän levon (ne kunnon yöunet!). Sen takia täällä blogissa ja instassa on ollut hiljaisempaa, olen nimittäin huomannut, että somekanavat ovat yksi aikasyöpöistä, jotka tukkimalla saa hieman lisäaikaa muulle. 

Pionien jälkeen puutarhassa on siirrytty kärhöjen ja ruusujen kukintaan. Sateet ovat hieman hakanneet ruusuja ja osa kerrotuista on ottanut hieman nokkiinsa ja mädättänyt nuppujaan, mutta osa jaksaa porskuttaa. Kultahumala on myös toisena kesänään lähtenyt jo ihan kivaan kasvuun ja sen raikas väri piristää kummasti hyötytarhan nurkalla. Toisella puolella porttia kasvaa kärhö Alba Luxuriant, joka on vasta nupuilla. 

Viime kesänä tekemäni uusi istutusalue hedelmäpuiden välissä jaksaa myös ihastuttaa vehreydellään. Alla olevat kuvat ovat siltä alueelta, jossa on siis paljon erilaista perennaa istutettuna hieman cottage garden tyyliin. Tällä hetkellä kukassa ovat kurjenpolvet, kerrotut kurjenmiekat, tähtiputket, kärhöt ja luppiot. Kesäpikkusydämet, tiarellat ja monet muut jaksavat edelleen jatkaa. Aloittelemassa ovat valkoiset ritarinkannukset. 

Ennen juhannusta istuttelin vähän täydennystä tontin nurkkaan, joka on ollut aika vähällä huomiolla. Ulkoreunoilla kasvaa lamoherukkaa, erilaisia hortensioita ja puolikuolleita havuja, jotka on tuotu tänne häpeämään. Alla pari kuvaa näistä uusimmista istutuksista. Tontin takaraja kulkee kuvissa näkyvässä puistikossa. 

Toivottavasti teillä lukijoilla on aikaa nauttia kesästä ja kauniista hetkistä <3

Pionien merkitys

Fb:n puutarharyhmässä oli mielenkiintoinen keskustelunavaus, jossa mietittiin, että onko pioni nyt vain tämän hetken muotikasvi vai onko sen suosion taustalla muitakin syitä.  

Itse en tähän keskusteluun osallistunut, mutta luin mielenkiinnolla muiden vastauksia.  Osa oli sitä mieltä, että pionit tuovat mieleen lapsuuden mummolamuistot ja maalaistalojen pitkät pionipenkit ja pionit ovat olleet muodissa aina, osan mielestä pionit ovat ihan yliarvostettuja perennoja lyhyen kukintansa ja tukemistarpeidensa takia. 

Keskustelua lukiessa oli selvää, että aihe herätti tunteita. Useammalle kirjoittajalle pionit olivat  kuitenkin ehdottomia puutarhankuningattaria, joiden kukinnan kauneus ja tuoksu sekä  perennan helppohoitoisuus olivat ylitse muiden. 

Itsellenikin pionit ovat olleet sellaisia perennoja, joista olen aina haaveillut omalle pihalla, samoin kuin kärhöt ja ruusut. Pionien kukinta on ihastuttava ja tuoksu huumaava sen hetken, kun sitä kestää. Olen kuulunut pariin pioniryhmään Fb:ssa jo niiden ryhmien alkuajoista lähtien, ja alkuun puuhastelu pionien parissa tuntui olevan aika pienen piirin juttu. Suomen pioniseuran perustamisen jälkeen ryhmiin on tullut yhä enemmän innokkaita harrastuksen aloittajia, mikä on vain kiva, mutta kielii myös siitä, että jonkinlaisesta muotiperennasta on ehkä kyse, toki unohtamatta faktaa, että pionit ovat olleet osana suomalaisia puutarhoja jo pitkään. 

Toisaalta, trendit muuttuvat myös pukeutumisessa, niin miksei siis puutarhassakin. Puutarhaharrastus on Suomessa vielä lapsenkengissä, kun vertaa moniin muihin maihin, ja mielestäni on vain hyvä asia, että puutarhaharrastuksesta ja erilaisista kasveista (varsinkin perennoista) on innostunut uusia ihmisiä eikä se ole enää "mummoharrastus". Itsekin häpeilin alkuun puutarhaharrastustani, kun se tuntui jotenkin vanhanaikaiselta touhulta. Nyt puutarhatapaamisissa käy myös nuorempaa polvea, mitä itsekin edustan, ja on ihana vaihtaa kuulumisia ja vinkkejä muiden vastaavien puutarhahullujen kanssa. 

Ja mitä niihin muotiperennoihin tulee, niin nyt on näkynyt jo viitteitä mahdollisesta seuraavasta nousijasta. Itse ennustan, että kun puutarhat on kuorrutettu pioneilla, niin seuraava nousija voisi olla varjoliljat. Mitä sinä veikkaat?