| Entinen ruusuorapihlaja, ihastuttava pikkupuu. This was Crataegus Paul's Scarlet, a really lovely small tree. |
Tutustuin mesisieneen kesällä 2010, kun kokeilin Järnassa näkemääni tapaa hoitaa vanhoja puita. Omenapuiden tyvet olivat vajonneet 30 cm maanpinnan alapuolelle, roudan liikuteltua suoperäistä maapohjaa. Mikään puu ei kestä, jos sen tyvelle kasataan multaa, ja etenkin omenapuut neuvotaan istuttamaan kumpareeseen, jolta vesi valuu pois.
Vaihdoin tyvimullat salaojasoraan ja seulanpääkiviin ja vedin ilmastointiputkia tyvien alta, kuten Järnassa neuvottiin. Postaukseni aiheesta löytyy täältä.
Kun kaivelin multaa tyven alta huomasin, että maassa risteili mustaa, karkeaa rihmastoa. Tyvikaarna näytti kummalliselta, rapsutin - se irtosi isoina riekaleina. Alta löytyi valkoista, jauhomaista ainetta ja kuolleelta näyttävää pintaa. Muistini uumenista nousi mielikuva eräästä artikkelista ja varmuus, että kysessä oli mesisieni, Armillaria mellea. Se ei ollut iloinen hetki.
Alkoi kova tiedon metsästäminen. Seuraavina kesinä menetin solkenaan nuoria pensaita ja pikkupuita. Syreenejä, ruusuorapihlaja, ruusuja, korkeaksi ennättänyt luumu. Olin hysteerinen: papatin löydöstäni kaikille, esittelin rihmastoja, luennoin tunnusmerkeistä, annoin ohjeita, vaikka niitä ei pyydetty.
Tieto ja tuska
Soitin läpi kaikki tahot, googlasin sivustot, pläräsin tietokirjat. Kukaan ei tiennyt sienestä mitään, eivät tavoittamani professorit eivätkä ammattilaiset. RHSn* sivuilta selvisi, että kyseessä on "pahin vitsaus, jonka puutarha voi kohdata". Englantilaisella keskustelupalstalla neuvottiin "juoksemaan karkuun", jos sieni löytyy puutarhasta. *Royal Horticultural Society
Sitten. Englannista löytyi Armillatox, tervajohdannainen, vieläpä ekologinen, 40 vuotta markkinoilla ollut aine, joka oli kehitetty juuri mesisienen tuhojen estämiseksi. Internet oli täynnä brittipuutarhureiden kehuja "puutarhan ainoasta toivosta". Armillatox vahvisti puuvartisen kasvin omia torjuntamekanismeja, kertoi puhelimessa sen valmistaja, herttainen, äänen perusteella iäkäs mies. Putken päässä näkyi valoa, päätin kokeilla.
EU oli vuonna 2003 kieltänyt Armillatoxin markkinoinnin kasvinsuojelutarkoituksessa. Pienellä valmistajalla, jonka ainoa tuote se oli, ei ollut varaa teettää EUn vaatimia 3 miljoonaa maksavia tieteellisiä tutkimuksia. Sitä myytiin kuitenkin kiveysten ja puupihojen puhdistajana. Tilasin ainetta ajatellen, että oli ihan sama, mitä EU mietti, jos yksi ihminen Suomessa käyttää sitä neljän puun rungoilla pienellä pensselillä töpöttäen.
Yksi alkukesä meni töpötellessä tyviä parin viikon välein. Aineessa oli vahva tervan haju. Naapurit kysyessä hajusta jaoin auliisti tarinaa sienestä ja aineesta. Sinä kesänä kuoli enää vain kaksihaaraisen syreenipensaan toinen haara. Toinen haara oli hengissä vielä mennä kesänä.
Tukes puuttui asiaan
Olin ajautunut kahnaukseen naapuripariskunnan kanssa, ja he päättivät näyttää minulle kaapin paikan. Ensin he valittivat, että haju aiheutti isännälle hengitysvaikeuksia. Mutta kun haju tuppasi hälvenemään muutamassa tunnissa, keksivät he Tukesin. Tukesin tädit vakuuttuivat rikollisesta toiminnastani ja käskivät lopettaa. Ei siinä järkipuhe auttanut: kielletty mikä kielletty. Armillatox sai mennä. Naapurit eivät ehkä ajatelleet, että sieni ei tunne rajoja, ja minun hoitotoimeni olisivat pitkässä juoksussa kenties auttaneet heitäkin.
Vuonna 2017 henkensä heitti teresanruusu. Se tapahtui muutamassa kevään päivässä. Pensas kehitti hiirenkorvat, jotka eivät auenneet lehdiksi, ja pensas oli vainaa. Kaivoin sen ylös -kuva alla.
![]() | ||
| Vanhat merkit: kosteana irtoava kuori, mustia rihmoja, valkoista pölyä. Familiar signs: moist, loose bark, shoelaces, white powder. |
Viime kesänä kuoli pari perennaa - sieni ei valikoi kohteita, joita sen tielle osuu. Vartettu punaherukka kitui keväästä loppukesään kohdassa, josta luulin siivilöineeni kaikki rihmastot. Se ei siis riitä, multa pitää vaihtaa. Niin tein, perennapenkissä on nyt parisataa litraa uutta multaa allasmuoviin rajattuna.
- Kohta sun puutarhasi on täynnä muovialtaita. Tytär hymyili vinosti.
Tieto mesisienestä leviämässä
Vasta viime kesänä aloin kuulla sienestä muualtakin. Puutarhan parhaaksi-sivusto Facebookissa on erittäin hyvin perillä siitä. Alku ja juuri-kaupassa sanottiin asiakkaiden puhuneen mesisienestä vasta kahtena viime vuonna. Tuija-aidat kellastuvat eikä syy ole kevätahavassa. Tuttu biologi kävi paikan päällä tutustumassa tilanteeseeni.
- Joku sieni sulla kyllä on, mutta mikä... Hän pohti.
- Ole yhteydessä Sieniseuraan.
Sieniseurasta ei arvailtu mitään, vastattiin vain näytteen tutkimisen olevan kallista, eikä se toisi täyttä varmuutta, mistä sienestä oli kyse.
Minä olen kuitenkin varma. Mesisieni, Armillaria mellea, melskaa puutarhassani, ehkä muuallakin alueella.
Mistä sieni sai alkunsa
Vuonna 2004 aluella oli vedenpaisumus salaojaputkien tultua vahingossa katkaistuiksi. Vesi viipyi etenkin minun päässä aluetta koko kesän seuraavaan kevääseen asti, kunnes putket avattiin. Alue on vanhaa suota, jota on viljelty sata vuotta. Ympäristö on kostea ja multa syvää. Kuolleet juurakot ja kannot on peitetty multaan maatumaan. Niin tehdään vieläkin. Kierre on valmis.
Sienelle on oivat olosuhteet. Paljon ruokaa: mesisieni on lahottajasieni. Ilman sitä ihmiskunta kököttäisi kilometrejä korkeiden puupinojen päällä. Se saa vauhtia kuolleesta puusta ja käy sumeilematta elävien kasvien kimppuun, myös perennojen. Armillatoxia ei enää myydä eikä valmisteta Englannissakaan, valmistaja pisti lapun luukulle. Nettikansa siellä kaipaa ja suree sitä.
Sienen rihmasto menee puun nilakerrokseen, missä nesteet ja ravinteet kulkevat. Se estää kasvin aineenvaihdunnan. Usein kasvi taistelee viimeiseen asti, tekee vielä upean viimeisen kukinnan ja kuolee seuraavana sesonkina. Niin tekivät syreenit, luumu ja kirsikat.
Mesisienilajikkeita on useita, kaikki eivät ole aggressiivisia. On todennäköistä, että kyseessä A. mellea, jos terveitä kasveja alkaa äkillisesti kuolla
Miten ehkäistä sientä
RHSn mukaan paras keino välttyä mesisieneltä on hyvä puutarhahygienia. Se tarkoittaa, että kuolleiden puuvartisten juurakoita ei jätetä maan sisään, vaan kaikki, ihan kaikki, kaivetaan ylös. Sairastuneen kasvin lähellä olevat pensaat, esimerkiksi pensasaidassa, tulee myös poistaa. Liian syvällä kasvavan kasvin tyveltä poistetaan multaa - katso mitä kirjoitin alussa. Sairaat kasvit ja niiden osat poltetaan tai viedään Sorttiin, ei kompostiin. Saastunut multa viedään Sorttiin, ei levitetä toisaalle, eikä kompostoida. Maata käännetään syvältä: jos rihmastot pilkkoutuvat pieniksi eikä niillä ole ravintoa, ne kuolevat.
Kasveista pidetään huolta, jotta ne ovat terveitä ja ehjiä. Oikea kasvi oikealle paikalle. Riittävästi ravinteita vaan ei liikaa. Varotaan vahingoittamasta juuria, vauriokohta voi toimia rihmastolle porttina kasvin sisään.
Torjunta-aineita ei enää ole. Jos halutaan suojata arvokas kasvi, se ympäröidään paksulla allasmuovilla vähintään 40 cm syvyydeltä. Muovin tulee näkyä muutama senttimetri maanpinnan yläpuolella. Alueen jättäminen vuodeksi, pariksi kesannolle ja maan kääntäminen useita kertoja tuhoaa sienen siltä kohdalta. Älä käytä haketta maanpeittona. Nurmikon kylväminen saattaa auttaa, mutta ei ole yhtä tehokas kuin kesannointi.
Kun alue on valmis ottamaan vastaan uusia kasveja, valitse vastustuskykyisiä. Mesisieni rakastaa erityisesti mansikkaa ja perunaa! RHS luetteloi sienelle alttiita sekä melko vastustuskykyisiä kasveja, mutta täysin immuuneja kasveja ei ole. Vastustuskykyisimmistä tunnistan vain muutamia meille sopivia, kuten puut Alnus (leppä), Larix(lehtikuusi) ja Rhamnus (paatsama). Pensaista tuttuja ovat Aronia, Buxus, Calluna (kanerva), Erica (kanerva), Hippophae (tyrni), Hypericum (kuisma), Kerria (kerria), Philadelphus (jasmike), Salvia, Spirea (pensasangervo), Symphoricarpos (lumimarja). Köynnöskasvien listalta vain Acitinidia (japaninlaikkuköynnös) on minulle tuttu.
Miten jatkossa
Toissavuonna kaadoin kolme huonokuntoista puuta. Yhden kannon sain v a l t a v a l l a vaivalla ylös, juurakko jäi. Kaksi muuta kantoa jyrsitään kohta, juurakot jäävät. Namskis, sanoi mesisieni.
Mitä tehdä, kun maaperä on täynnä juurakoita, joista mesisieni tykkää ja joista ei ole mahdollista päästä eroon ilman kauhakuormuria? Jotain tällaista, tai näiden yhdistelmä:
1. Käännän maata aiempaa perusteellisemmin ja poistan eteen tulevat juuret. - Tämä on loputon työmaa, mutta ei ainakaan pahenna tilannetta.
2. Vaihdan kuolleen kasvin kohdalta mullan uuteen ja teen altaita. -Kesällä altaat peittyvät kasveihin, talvisin näky on outo. Tulee kalliiksi tilata multaa suursäkki kerrallaan.
3. Pienennän istutuksia, korvaan nurmella, istutan vain kesäkukkia. - Ei huvittaisi, minähän "maalaan puutarhaa" kasveilla! Pitäisi laittaa koko pläntti kesannolle ja aloittaa puutarha alusta parin vuoden päästä. Tämä olisi järkevintä, mutta käytännössä mahdotonta. Kasvit eivät kuole kaikki kerralla vaan toinen sieltä, toinen tuolta, joten joutuisin poistamaan terveetkin kasvit.
4. Uudistan puutarhaa vuosi vuodelta kokonainen alue kerrallaan siten, että vanha maa kasveineen roudataan Sorttiin, alue rajataan allasmuovilla. - Ison multamäärän kuskaaminen pois tulee kalliiksi.
5. Elän kuten tähänkin asti. Kun mesisieni kellistää jotain, en enää istuta tilalle kuin kesäkukkia tai tuon paikalle ruukun.
Lopuksi
Olen lakannut huolehtimasta naapureista. Useimmat ovat tietoisia ongelmasta, kai he luulevat, että se koskee vain minua. Neuvon, jos pyydetään, muuten keskityn omiin asioihini. Sehän on muutenkin hyvä asenne elämässä. Leben und leben lassen. -Alla kännykällä otettua videota rihmastosta.
Everything I know about honey fungus
The revelation
I have a long history with honey fungus. I discovered it in 2010 when I dug up soil from around and under my old apple trees. The reason for the maneuver was that the trunks had sunk into the ground which shifts and moves with the annual freezings and thawings. In the long run this weakens the tree making it susceptible to illnesses.
I noticed black so-called shoelaces in the soil. They were everywhere and seemed to grow radially from the trees, 10-20 cm deep. I recalled an article about honey fungus. Everything that had stood in it corresponded with what I was seeing.
Shoelaces, moist bark loosening from the trunk close to ground level, white powdery stuff under the bark. The sudden deaths of several healthy seeming young plants got an explanation. I was devastated.
Hunting for info
I hunted all over for information, called biology professors, gardening professionals, surfed the Internet. I found very little information in Finnish but a lot more in English. The RHS was, of course, very informative although the message was not good. My garden was doomed, so it seemed.
Considering that the British say the fungus is "the worst that can happen to a garden", the lack of information available in Finnish, at least to the general public, was astonishing. Maybe I consulted the wrong kind of professors and websites?
The start and spread
The fungus has optimal conditions in my area. It has been a garden for 100 years, but was initially a bog, drained for allotments. A large part of it lies low, below street level, and is surrounded by the city and its high rises. Summer 2004 was extremely rainy, and when the drainage was mistakenly cut off by a building site, the lowest part of the area was under water, or very wet, from july until the following spring.
People habitually leave the roots and stubs of dead plants in the ground. This fungus eats away dead plant matter, it is its lifeline. Without it, and similar fungi, mankind would sit on a huge pile of dead wood. However, honey fungus can in favorable conditions become quite deadly. Leaving dead plant matter helps it run amok.
Later, over a few seasons, I lost a dozen healthy-looking plants. They would begin to develop leaves but all of a sudden, almost overnight, die. A bush here, a tree there, lilacs, philadelphuses, roses. The fungus was everywhere.
I was hysterical. I preached about the villain, gave unsolicited advice - people would not believe nor did they seem to care. Many said it was a problem I had brought upon myself: "you've been buying so many plants, you must have gotten it with them. I have no such problems in my garden".
Armillatox
Armillatox was developed 40+ years ago for the sole purpose of fighting honey fungus. The Internet in the UK sang its praise. However, EU forbade its use as a fungicide. It was produced by a small family company run by a sweet old gentleman I once spoke with. They could not dish out the 3 million pounds for the scientific tests EU requested to stay on the market.
However, in 2010 it was still sold as a cleanser for terasses in the UK. I bought a bottle and started to dab small amounts on the most susceptible trees and bushes. It smelled strongly of tar but the smell vanished quickly. The devastation slowed down. A double-stemmed lilac lost one stem in 2010, this summer the remaining stem was just fine, thanks to a few dabs of Armillatox years ago, it seems.
I had recently had a run-in with a neighbor who wanted to get back at me. First, they complained the smell was causing them breathing difficulties but then they had a better idea. They contacted the government agency Tukes (Finnish Safety and Chemicals Agency). Convinced of the danger I was putting the neighbours in, the ladies at Tukes spent a quite a few tax payer financed hours attacking me. I was to stop using the fungicide immediately. No point in trying to reason with them. And, to be honest, I was indeed dabbing a prohibited liquid on my four apple trees.
Now there is no Armillatox, not in my garden nor elsewhere. The UK company closed shop. Armillatox is sorely missed, by me and thousands more, judging by the talk on the web.
Information
For English speakers there is the RHS, so I will not repeat the excellent advice found there. Just click on the link. Read it, believe it, act accordingly. Good garden hygiene is elemental.
How now?
I have been doing a little bit of everything advised by the RHS. But honey fungus is still alive and doing well in my garden.
When I dig, I dig deep and remove every bit of wood I find. When a plant dies, I have started to replace the contaminated soil with new soil and throw the spoiled stuff away. NOT into the compost!
I may redesign many of the beddings and let some lie fallow. I will replace the soil, surround the new beds with thick plastic. I will replace plants when they show signs of being unwell. I will, however, not take down the apple trees which I believe to be the main source of the fungus. Hence, the fungus will remain.
I've stopped talking about the fungus. It quite obviously exists in the lower parts of the area and will continue to spread. I will not let the knowledge of the fungus lurking underneath the beautiful area spoil my enjoyment of it.




















