Luonnon suuria pieniä ihmeitä
Lauantaiaamuna 28.1.2017 lähdin tallustelemaan kotijärven jäälle, kun taivaanrantakin näytti pitkästä aikaa valoisalta. Ehtisin hyvin näkemään auringonnousun. Hiidenvuoren takaa oli tulipallo juuri nousemassa. Valo lisääntyi sitä mukaa kun kävelin järven selälle päin. Juuri kun aurinko näyttäytyi, alkoi sataa vettä, vaikka oli pari astetta pakkasta. Siitähän alkoi syntyä tietysti sateenkaari. Tällainen yllätys tammikuussa. Jatka lukemista Valoilmiöitä
Käpytikkoja pyörii pitkin talvea pihapiirissä ja lähimetsässä. Ruokatarjoilukin kelpaa hyvin, läski ja talipötköt. Pihapihlaja on suosittu nakuttelu- ja tähyilypaikka. Vuorossa rouva. Viime päivinä samoissa puissa on yhtäaikaa näkynyt myös tikkuliherra. Kun rouva vaihtaa puuta, tekee innokas ihailija samoin. Sitten kuikuillaan… … puolin ja toisin. Taitaa olla kevät tulossa, tuumii tikkarouva. Pakkasta oli kuvauspäivänä 6.1.2017 -25 astetta. … Jatka lukemista Kevätmielellä
Pihlajanmarjat ovat saaneet viime päivinä kyytiä, kun rastasparvet käyvät niitä tankkaamassa syysmuutollaan. Räksän rinta rottingilla. Punakylkirastaan oivallus. Turha kurotella, kun helpommallakin pääsee. Sinnepä meni sekin. Kulorastaan tyyliä. Ja vielä tuoltakin yksi…. Räksän tuumaustauko. Pitää huilatakin välillä. Erinomainen tankkauspiste. Hyvä jatkaa reissaamista tankki täynnä. Mennäänhän taas. Muutama mustarastaskin oli porukan mukana. Jatka lukemista Tankkauspisteellä
Saanko esitellä tämänkesäisen kotimme. Laho lepänpökkelö on mitä mainioin paikka lasten kasvatukselle. Kiirettä pittää nyt, kun lapset ovat parhaassa kasvuiässä. Ruokaa saa nyt kantaa jatkuvalla syötöllä. Kirvat ovat lasten suurta herkkua. Tällaisiakin löytyi. Huilataanhan vähän välillä. Onkos töyhtö hyvin? Homma jatkuu taas. Taas yksi kuorma toimitettu. Ja eikun uutta hakemaan! Pianhan lapset lähtevät pesästä. Kyllä tämän … Jatka lukemista Lapsille ruokaa
Vapuksi lähtivät jäät- tai ainakin melkein. Soutamaan piti kuitenkin päästä heti kukonlaulun aikaan, kun venekin odotteli malttamattomana rannassa. Teerien soidinpulina on kuulunut vastarannalta ja jäältä pitkin kevättalvea, kuuluipa se vieläkin. Sumun hälvettyä sen verran, että sai selvän, mitä järvellä tapahtui, enpä ollut uskoa sinisiä silmiäni. Teeret vetten päällä! Kapealla jääsiivulla oli kuin olikin meneillään teerien soidin … Jatka lukemista Teerenpeliä viimeisillä jäillä
Ensin asteli rouva kynnöspellolla. Hidastahan kulku oli pehmeällä kynnöksellä. Hyvin ehtii samalla ottaa pienet päikkäritkin. – Mikäpäs kiire tässä onkaan, kauniina kevätpäivänä. Pukki kompuroi perässä noin kymmenen metrin päässä. Ympäristöä on hyvä välillä tarkkailla. Mikähän tuolla naksuttaa, talon nurkan takana… – Päästiinhän lopultakin tielle. – Tästä on hyvä jatkaa. – Muori hei, älä jätä! Nätisti kuljettiin tien reunaa … Jatka lukemista Metsäkauriit
Aina ei tarvitse lähteä pohjoiseen kuukkelia nähdäkseen. Sen verran harvinainen asukas kuukkeli kuitenkin täällä keskisessä Suomessa on, että on hyvä tietää tarkka paikka sen nähdäkseen. Vinkin kuukkelimetsästä sain ystäviltä vuosi sitten, jolloin sympaattiset linnut tapasin ensimmäisen kerran näissä maisemissa. Tämän talven ensimmäisellä käynnillä paikalla oli kaksi kuukkelia, joista tässä kuvia eestä ja takkaa. Tottakai mukana … Jatka lukemista Kuukkelit kotinurkilla
