by

Tavallinen päivä

Useat blogistit ovat viime aikoina kertoneet arjesta. Tällainen on meidän arki Münchenissä.

IMG_2046

6:15
Kello herättää. Sään tsekkaus, meikkaus. Onko mulla taas Bad hair day…

6:45
Eväiden teko kouluun, eväiden teko iltapäiväksi kotiin. Tyttären herätys, vaatteet päälle, koulurepun tarkistus.

7:20
Työmatka alkaa. Tabletissa viimeinen De Silvan jännäri, voi itkut!. Ratikka, juna. Tytär soittelee vielä ennen kuin hakee naapurin tytön koulumatkalle. Voi ei, taas se pyöräilykypärä unohtui!

8:05
Työpaikalla.  Guten Morgen sinne, Good Morning tänne. Mailit työn alle. Onko se viisumikirje jo tullut? Mitä sanoo hotelli workshopista Portossa? Pomon kalenterin tarkistus, onko mitään muutoksia tälle päivälle?

10:20
Excel-raporteista tärkeään presentaatioon grafiikoiden vääntämistä. Yes, kutsukirje tuli ja viisumin vientiä matkatoimistoon. Sen intranetin sivu vieläkin jäänyt tekemättä, apua.

IMG_3763

12:00
Työkaverit tulevat hakemaan lounaalle. Tänään olisi Nudelsuppe, kalaa, jotain makkaraa, Schnitzel. Taidanpa siirtyä salaattibuffetin puolelle. Intialaisella miehenalulla hauskoja juttuja intialaisista häistä, saksalaiset keskustelevat jalkapallosta, italialainen ihmettelee naapurin rouvan intoa jättää melulappuja. Espresso-baarin kautta takaisin työpöydän ääreen.

13:00
Jour Fixe eli viikkopalaveri. Kirjoitan pöytäkirjaa saksalaisesta keskustelusta ja käännän sen myöhemmin englanniksi. Tarkistellaan huomisen sisäistä videoesitelmää, johon lähetin kutsun parille tuhannelle ihmiselle. Ja ensi viikolla on kansainvälinen tiimipalaveri, joka kestää kolme päivää. Ai niin, pitkikin se catering varmistaa ja valmistella omaa vuoroa innovaatio-osuuteen.

16:15
Tytär soittelee, on tullut kotiin hoidosta. Hyvä. Vielä palaverien varmistelemista Shanghaihin. Mikä ihme se Wendyn kiinankielinen sukunimi taas olikaan? Työkaverilta kyselen, miten tilataan firman luottokortti. Mieskin on Koreassa, onkohan sillä kaikki hyvin?

17:05
Kone kiinni, laatikot lukkoon, junalle. Tytär soittelee itkien, että ei saa kännykän näppäinlukkoa auki. Onneksi oli se kotipuhelinkin. Kirjan lukua. ”Juna viipyy asemalla hetkisen. Syynä, ettei seuraava kuljettaja ole vielä tullut.”

18:00
Tytär tulee vastaan ratikalle. Kotona kotitehtävien tarkistelua. Hienosti kaikki tehty! Mitä siili syö? Pitäiskö harjoitella vielä niitä matikantehtäviä? Entäs ne Suomi-koulun tehtävät? Tuleeko kaikki-sanaan yksi vai kaksi K-kirjainta?

IMG_0123

19:30
Otetaanko kylmää nakkia iltapalaksi? Lämmintä iltaruokaa ei tänään ole. Jos olisimme saksalaisia, söisimme voileipiä iltaisin, mutta meidän perheessä ei leipiä paljon enää harrasteta. Okei, saat aukaista sen telkkarin.

20:15
Nyt pyjama päälle ja nukkumaan siitä. ”Hyvää yötä, kauniita unia, nähdään huomenna.”

20:45
Ai vähänkö aukaisen sen viinipullon. Kone auki ja FB-kurkkailua. Se Suomi-koulun uutiskirjekin pitäisi viimeistellä. Oliko se piirakkatalkoiden päivämäärä varmasti oikea? Kappas, kyllä se blogikin vetää vaan lukijoita, vaikka välillä on parin viikon pausseja.

23:15
Joo, nyt saa riittää. Kone kiinni, telkkari kiinni. Yksi lasi punkkua päivässä pitää lääkärin loitolla. Tarkistan vielä Tyttären lukujärjestyksen. Ai niin huomenna oli se vaelluspäivä ja sataa kaatamalla… Pitääkö käydä aamulla leipomossa hakemassa evässämpylä vai huijaisko sitä paahtiksella? Se Mies ei ole soittanut, onkohan se hengissä? Ne tuliaiset on paree olla hyviä tällä kertaa, kun piti jättää ne tyttöjen viininmaistajaisetkin väliin.

IMG_5893

Ja seuraavana päivänä sama uudestaan.

by

Eväitä saksalaiseen kouluun

Julistan näemmä tämän viikon lapsiviikoksi, kun kaikki blogipostaukset on melko tylsiä aiheiltaan…

Tiedätkö mikä on vaikeinta saksalaisessa koulu/hoitosysteemissä suomalaiselle? Eväät.

IMG_3716

Kun itse ei ole eväitä lapsena koulussa tarvinnut syödä, ei ole sellaista näppituntumaa, mitä sinne eväsboxiin pitäisi laittaa. Suomalaisena kallistuu sinne mahdollisimman terveellisen puolelle ja sitten Tytär nyrpistelee nenäänsä, kun ”kavereilla on kaikkea schokocroissantteja ja muuta hyväskää”. Ja kun kuuntelee juttuja, niin kulttuurilliset erot tulee näissä tosiaan esiin. Suklaapatukkaa en kyllä evääksi lapselleni laittaisi.

Koulussa ei ruokailua ole, mutta onneksi iltapäivähoidossa on. Tämä eväs on siis aamupäiväsnackiksi tarkoitettu, joten sen ei kauhean iso tarkoituskaan ole olla. Meillä on boxissa esimerkiksi riisikeksejä, pikkutomaatteja, kurkkua, porkkanaa, herneitä, rusinoita. Lisäksi kotona Tytärtä odottaa välipala jääkaapissa ja siinä voi olla keksejäkin mukana. Aamulla on siis jokapäiväinen paniikki, kun katsotaan, mitä hyllyistä löytyy ja ei löydy.

Kävimme kesälomalla Italiassa ja sain siellä ruokakaupassa ahaa-elämyksen. Tytär nimittäin söi siellä onnellisena aina leipätikkuja ravintoloissa, joten ostin niitä isot pussit kotiin. Niitä on nyt sitten pakattu eväiksi melkein joka päivä.

IMG_3714

Tänään kun tulin kotiin, Tytär halusi sanoa minulle jotain: ”Kun ne leipätikut ei oikein mulle enää maistu. Voisitko laittaa evääksi jotain muuta muuta.”

Huoh. Uutta ahaa-elämystä odottaessa. Saa antaa vinkkejä.

by

Uusi koulu, uudet murheet

Tyttärellä alkoi uusi koulu. Jätimme hippikoulun taaksemme ja palasimme ruotuun. Valtion koulu sijaitsee tien toisella puolella katuamme. Tyttäremme joutuu tuplaamaan kakkosluokan, sen verran erilainen opetustapa oli edellisessä koulussamme. Tyttärellämme ei sinänsä ole mitään oppimisvaikeuksia, joten syytän siitä hippikoulua täysin. Mutta toisaalta luokan tuplaus on osoittautunut positiiviseksi asiaksi.

Uuden koulun aloitus ei ole ollut helppoa. Oppimateriaalin kanssa ei ole ollut ongelmia, Tytär hanskaa ne. Kavereitakin on tullut, mikä on ollut tärkeää. Mutta uusiin rutiineihin sopeutuminen on ollut enemmän kuin vaikeaa.

IMG_3681

Tytär murehtii läksyistä, siitä että onko hänellä varmasti kaikki mukana. Mitäs jos puuttuu jotain? Mitä jos en ymmärrä, mitä tuli läksyksi? Olenko minä, äiti, nyt varmasti tehnyt kaikki??

Olen itsekin luonteeltani murehtija, joten ymmärrän kyllä. Tyttären reaktio on luontainen. Hän reagoi uusiin asioihin vahvemmin kuin muut. Mutta sitä on vaikea katsoa sivusta. Tytär kaipaa tukea, vahvistusta siihen, että hän on ihan ookoo, kyllä kaikki menee hyvin. Käymme yhdessä rutiineja läpi ja kertaamme, mitä tulee tapahtumaan. Jos jotain menee pieleen, ei mitään hätää, soita sitten äidille.

Olen töissä täydet tunnit eli 40 tuntia viikossa. Lisäksi työmatkoihin menee melkein pari tuntia päivittäin. Kun tulen kuudelta kotiin, ei siinä paljon aikaa jää Tyttären kanssa. Minulla on huono omatunto. Niin huono, että pyysin töissä, että voisin tehdä vähemmän tunteja. Tuntikin päivässä tekee ison eron iltaan.

IMG_3679

Eli turha ihmetellä, miksi blogi ei päivity niin useasti. Olen lisäksi jättänyt vapaaehtoistyöni Suomi-koulun tiedottajana täysin hunningolle. Mies näkee ahdinkoni myös ja yrittää patistaa minua ”pitämään enemmän huolta itsestäni”. Jaa, missä välissä??

Toivotaan, että ajan kuluessa Tytär rauhoittuu ja alkaa luottamaan itseensä enemmän. Kotirouvasta työelämään hyppääminen ei sujunut niin helposti kuin kuvittelin. Mutta reunasta pidetään kiinni pitkin kynsin.

Ei saa pudota vielä.

by

Leffasynttärit

8-vuotias Tyttäremme halusi mennä saksalaisten kavereiden kanssa elokuviin synttäreiden teemoilta. Ja syyskuussa ei täällä ollut sitten minkäälaista kiinnostavaa lastenleffaa menossa.

Löysimme sattumalta ”Me rosvolat”. ”Vilja und die Räumer” nimellä kulkeva lastenelokuva oli täällä itseasiassa useammassakin teatterissa. Suomalaisia lastenelokuvia ei tänne paljon eksy, joten tottakai se oli tsekattava.

Vilja

Elokuva oli saksalaisten lasten mieleen. Se ei ollut liian söpö, vaan siinä piereskeltiin, tapeltiin eikä oltu kiltisti. Se oli saksalaisiin elokuviin hieman hidastempoisempi ja dubbaus oli mielestäni huonosti tehty. Tai se oli vaan sitten sitä, että Kari Väänäsen saksalainen ääni oli ihan vääränlainen…

Olin tilannut kakun ja teemaan sopivaksi. Saksalaiset ihastelivat suu vääränä. Ensinnäkin täytekakut lastensynttäreillä ovat harvinaisuuksia. Tai oikeastaan täytekakkuja yleensä ei tehdä ja varsinkaan tuollaisia täytekakkuja!

IMG_3699

Tyttärellä oli hauskaa, se oli pääasia. Oikeastaan tällaisia helppoja leffasynttäreitä voisi suosia jatkossakin!

by

Heppasynttärit

Tytär täytti kahdeksan vuotta.  Järjestämme perinteisesti synttärit myös suomalaisille kavereille. Tällä kertaa teemana oli hevoset.

IMG_3720

Älkää kysykö, mistä tyttö heppateeman keksaisi. Ei ole ratsastanut ihan oikeasti kertaakaan, jos ei sellaista talutusta lasketa. Hepat vaan on kuulemma kivoja. Kovasti sitten mietin, miten tämän hevosteeman synttäreille toisin – sitä eläintä en kyllä vapaalla kädellä piirrä!

Hevosenkenkää sinne, hevosenharjaa tänne. Pöytään kaikki pikkuhevoset, mitä talosta löytyi. Kakun tilasin tuttavalta ja se pelasti nämä synttärit. Katsokaa nyt!

IMG_3723Aktiviteetiksi tekaistiin omat minikeppihevoset. Ensin piirretään muotilla heppapää, leikataan kaksi kappaletta, liimataan yhteen ja laitetaan tikku väliin. Koristellaan villalanka-hevosenharjalla, nappisilmillä ja ruseteilla. Kamala sotku ja liimanäpit. Alunperin ajatuksena oli tehdä ravit arpakuutio-tekniikalla, mutta lapset kieltäytyivät kunniasta.

IMG_3718

Kaikilla oli hauskaa. Paitsi pikkupaniikki tuli, koska perinteisten äidit-juo-proseccoa juhlien sijaan tulivatkin mukaan isit. Siinä piti kiltisti mennä pikapikaa huoltoasemalle ostamaan olutta. Meidän lastensynttäreillähän ei kuivin suin olla!

by

Unohdus

Kuukausi sitten otin itseäni niskasta kiinni ja kävimme Tyttären kaapit läpi.

Tyttärellä on hyvä asenne: hän osaa luopua. Hän ilmoitti päättäväisenä, että kaikille Barbeille ja Monster High -nukeille saa antaa uuden kodin. ”Se vaan ei oo mun juttu enää”. Tytär on 8v. Lähti leikkikeittöt, muovailuvahat, suurin osa kirjoista. Pehmolelut jäivät.

Sama tehtiin vaatteille. Kärsivällisenä Tytär kokeili päälle kaikki omistamansa vaatteet ja pienet menivät kirpputorikasaan. Vaatekaappi siistiytyi kummasti.

IMG_3674Ketutus tänä aamuna olikin melkoinen, kun siinä puolenpäivän aikaan kävelin leppoisasti ruokakauppaan. Katsahdin sivukujalle ja näin ihmisiä kassit käsissä. TÄNÄÄN OLISI OLLUT SE NAAPURUSTON LASTENKIRPPARI. Voi jessus sentään. Nyt olisi ollut ennätysmäärä mulla tavaraa myyntiin.

Toisaalta paikalliset hyväntekeväisyysyhdistykset ovat ilmoittaneet, että ottavat taas tauon jälkeen vastaan tavaraa pakolaisille. Taidan lahjoittaa Tyttären talvivaatteet ihan oikeasti niitä tarvitseville.

by

Okteberfest 2015 trendit

Vuoden 2013 Oktoberfest oli hattujen vuosi. Viime vuonna kaikilla oli kukkia päässä (tsekkaa postauksen kuvat). Entäs tänä vuonna?

IMG_2186

Alueella kuljeskellessani en selkeää trendiä havainnut. Kukkatukat olivat kadonneet, hattupäitäkään ei tavannut erityisen paljon. Lettikampauksia ehkä tavallista enemmän, mutta sieltäkään en erikoisuuksia pongannut. Katse kiinnittyi hameisiin.

Naisten Dirndl-pukujen kangas on perinteisesti ollut yksiväristä, perinteistä ruutua tai vaimeaa pilkkua. Nyt kukat ovat vallanneet materiaalin.

2015-09-251Minä tykkään. Harkitsen jopa, että itsekin voisin ostaa, ehkä hillityn version. Ihan tapettikukkamekkoa ei viitsi ostaan, koska haluan sellaisen jota voi käyttää vuosikausia. Perusvärit, hyvä materiaali, maltilliset kuviot.

Vanha kikka puvun uudistamiseen on essun vaihto. Se ei paljon maksa ja vaihtoehtoja riittää. Sen kun mätsää puvun nyörit samaan värisävyyn, niin dirndl tuntuu taas ihan uudelta. Perinteisten puuvillaisten essujen rinnalla silkkinen essu antaa hieman ylellisyyttä pukuun. Uusi trendi naisten hameissa tänä vuonna on pitsi-essu, mikä on kieltämättä ihan mielenkiintoinen vaihtoehto.

2015-09-252

Näin kahdenlaisia pitsi-essuja: toiset ovat samaa väriä puvun kanssa, joten materiaali-erollaan ne tuovat hauskan lisän pukuun. Toiset taas erottuvat väriltään. Samat sanat edellisen trendin kanssa, tuotahan voisi vaikka harkita.

Henkilökohtaisesti itse kuolaan Lodenfreyn pukujen perään. Tällä palkalla ei vaan joka vuosi sellaista osteta. Menisköhän se vanha puku vielä tämän vuoden…