Joulukuisia tunnelmia

Postin kantamien joulukorttien määrä on vähentynyt vuosi vuodelta, mikä merkitsee sitä että ne mitä saamme tuntuvat sitäkin arvokkaammilta. Niitä katsellaan tarkkaan, kuvien yksityiskohdista nauttien. Meille tuli ensimmäinen jo ennen itsenäisyyspäivää. Tontulla on kädessä orava ja toisessa pipari. Lunta, ihanaa lunta! Meillä on tänä aamuna mittari miinuksen puolella ja pienenpieni aavistus lumesta maassa. 

En ole ehtinyt kesän jälkeen leipoa, mutta tuommoisen omenapiirakan sentään pyöräytin pikkujouluihimme, niihin joissa käpykakku komeili pöydässä ja hurmasi meidät kaikki. Omenapiirakkanikin sai kehuja. Siinä on ohut pohja ja päällyksen omenat olin keittänyt palasina etukäteen. 

Ystäväni Pirjon tekemä kakku. Sillä juhlittiin 8-vuotiaan intialaispojan synttäreitä. Kutsuvieraina vain lapsia, mutta saimme kuvan kakusta kuitenkin. Taustalla Pirjon väsäämä piparitalo. Hän tekee niitä joka vuosi. Minulle oli aivan ihana yllätys saada tietää että pieni kaverimme käy koulua samassa rakennuksessa missä minä opetan maahanmuuttajille suomea. Emme näe toisiamme mutta  tieto lämmittää. Vähän sama juttu kuin se että kotini lähellä on joki. Veden läheisyys on Tampereella syntyneelle ja kasvaneelle mieluinen asia. Jokseenkin toisarvoista näenkö joen ja miten usein kuljen sen vartta tai menen sinne uimaan. 

Eilen sain kauan odottamani tiedon. Suomen kurssilleni on myönnetty jatkoa, hurraa. Kyllä oli ilon hetki kun reksiltä tuli meili. Katselen kaverilta lainaamaani lukutaidon oppikirjaa ja mietiskelen tulevaisuutta. Sopisiko se uudeksi oppikirjaksemme vai pitäisikö valita vaativampi opus? Olen ollut kovasti tyytyväinen nykyiseen oppikirjaan jossa loppu häämöttää. Sen nimi on Moi! Antoisaa torstaipäivää teille kaikille, rakkahat blogikamut. Saapukoon teillekin hyviä ilouutisia tällä viikolla. Ja yritetään itse tehdä muita ihmisiä iloisiksi ❤️

Joulukuu / Kuvahaaste

Pikkujoulujen aika on käsillä. Kutsuimme ystäviä meille ja kiireen helpottamiseksi hankimme itse tehtyjen tarjoilujen oheen ostokakun. Lapsuudesta tuttua käpykakkua saa nyt maidottomana ja gluteenittomana, mikä oli yhdelle kutsuvieraallemme hyvä uutinen. Lapioin sitä hänelle kotiin vietäväksikin. Kaikki ihastuivat kakkuun.

Saimme tuomisiksi 10-vuotiaan Nian leipoman 

lumihiutaleilla koristellun matalan kakun.

Joulukuussa askarrellaan.

Nämä ideoin ja väkersin viime jouluna.

Joulukorttivarastot ovat tarpeen. En millään jaksaisi ja pystyisi työn ohessa lähteä erikseen ostamaan kortteja. Helpottavaa tietää että niitä on valmiina. Suurin osa tervehdyksiä lähtee saajille sähköpostitse, mutta joitakin kortteja laitan postin kannettavaksi. 

Osallistun tällä postauksellani Pienen Linnun blogin tiistaihaasteeseen. Aihe on JOULUKUU. Muita tuotoksia pääsemme näkemään täältä: klik. 

Kiitän etukäteen kommenteista ja lupaan tulla vastavierailulle heti kun ennätän joulukiireiden ja työkiireiden pyörityksestä. 

Oma viehätyksensä on siinäkin kun ihmiset tarpovat harmaassa aamumaisemassa pysäkille ja asemalle ja laahustavat raukeassa transsissa työpaikoilleen. Yritetään muistaa välillä nostaa katse ja ihailla kaunista taivasta. 

Pieni Suomen lippu koruun

Tammikuun alennusmyynnistä ostamani korukalenteri antaa iloa joulukuuhun. Ensin sain ranneketjun, sitten seuraavina päivinä amuletteja; sanat love, suu, rantasandaali, Eiffel-torni ja itsenäisyyspäivänä Suomen lippu. 🇫🇮 💙 🖤 ❤️

Vilkaisin eilen linnan juhlia. Upeita pukuja naisilla, niin upeita ! Värikkäitä, taidokkaasti toteutettuja villejä ideoita, eleganssia, kierrätyshenkeä, laahuksia. Onkohan niitä jossain päin netissä kun niin vähän niitä ehdin katsoa? Varmaan ainakin uutisissa. Lähdenpä etsimään. 

Jotain lämmintä / Kuvahaaste

Pakkasesta otamme ilon irti ainoastaan jos emme palele. Kylmän rintaman saapumisesta kuultuani sukelsin ison vaatekaapin perukoille ja vedin esiin entisen suosikkipuotini Pierre Cavallon puuvillaisen yhdistelmän. Lämmin vaate, lämmin muisto, lämmin olo. 

 Oppilaat kehuivat opettajan pirteää asua.

Tuommoisen punaisen villajakun onnistuin samalla kaapista jäljittämään. Sekin sinne perukoille unohtunut. Lähiaikoina siihen sonnustaudun ja pysyttelen lämpimänä. Ihan suotta ihmiset värjöttelevät ohuissa vaatteissa pysäkillä aamuisin. Ajatuksiin ei palellessa mahdu muuta kuin että tulisi nyt se bussi, tulisi nyt se juna. Hyti hyti, hytinää. 

Mitäs lämmintä kupissa tuloillaan?

Kiinalainen oppilaani antoi minulle aitoa kiinalaista teetä. Ekasta kupillisesta tuli liian vahvaa, mutta sitten aloin oppia. Kuorin puristetun teen kääreistä, pistin siivilään ja kaadoin sen päälle kiehuvaa vettä. Siivilässä olevaa teetä ei kannata pitää kauan kupissa. Siitä irtoaa makua jo parissa sekunnissa. Ihanan lämmintä, etäisesti saunavihtaa muistuttavaa aromia. Ihan äkkiä en tähän totu. Mieleen muistuu vanha vitsi englantilaisesta joka palasi britteihin Kiinan matkalta ja lausahti: "Finally a decent cup of tea!" 

Osallistun kuvasarjalla Pienen Linnun haasteeseen, kuten olen usein tehnyt tiistaisin. Aihe on tällä kertaa Jotain lämmintä. Muita osallistujia ja heidän kuviaan näette täältä käsin: klik. 

Korukalenteri ja kuusenkoristeita

Kaapin uumenista aarteita, taas kerran. City marketin outlet-osastolla näin korukalenterin viime tammikuussa, lähtöhinta oli ollut 12.90, alennettu 5 euroon. Kainaloon ja kassan kautta ulos, kiitos paljon. Teen yleensä mainioita jouluostoksia joulun jälkeen. Vuosi kuluu joutuisasti, on aina niin mieluisaa huomata loppusyksystä mitä kaikkea on odottamassa omissa kätköissä. 

Lauantaina en muistanut avata. Sunnuntaina aukaisin kaksi ekaa luukkua. Sain ranneketjun ja siihen amuletin eli maskotin. Iih, ihanuutta. Olen aina katsellut tuollaisia ihaillen. Nyt saan kerätyksi joulukalenterista oman. 

Mukavia riippuvia juttuja voi itse tehdä kuuseen jos osaa ja haluaa. Kirpparilta ostamassani joulukirjassa on ohje tuohon monimutkaisen näköiseen mutta varmaankin yksinkertaiseen sydänkoriin ❤️ Se sitten namusilla täytettäköön. 

Eikös jossain joululaulussa lauleta "namusia ripustettu ompi kuusen oksilla"... ? Jatkosäkeistöön xylitolit. Hei mikä rimmaa xylitolin kanssa? 

Pieni talo preerialla ja Batman

 

Nostalginen TV-sarja kirpputori Fidasta Itäkeskuksesta. Osat 2, 3 ja 4. Ensimmäistä osaa ei ollut. Mukavaa katsoa ja miettiä uudisraivaajia, Amerikan historiaa, omaa lapsuutta kun luin noita kirjoja ja niin edelleen. Olikos noissa telkkarisarjan jaksoissa koskaan talvi? Muistan vain kesäaikaa niissä. Aika kultaa muistot?  

Muutakin mieluisaa amerikkalaista on kuulunut 

suomalaisten telkkarikasvatukseen.

Batman on aina ollut suosikkini supersankareissa.

Entä teidän?

Alfred kutsuu syömään lepakkosignaalilla.

Ei kai ruokana ole lepakkomuhennosta?

Amerikkalainen Santa Claus saapuu lentäen.

Ostin Fidasta kiinnostavan näköisen joulukirjan.

Siinä kerrotaan eri maiden joulunviettotavoista.

Jospa ehtisi lähipäivinä lukea sen.

Viikonloppu alkakoon!

Shopping Centre Itäkeskus

Komeaksi koristeltu joulupuu.

Viime maanantaina Itiksessä.

Jokapaikkainen näky nykyään nuo 

(eteenpäin nojaavat) puhelimessaan

kiinni olevat ihmiset. Alaoikealla.

Ostarille sopiva. Kimaltava.

Kotoista Muumia koko puoti. 

  

Body Shop. Toissavuonna minulla oli heidän

tuotteistaan koostettu joulukalenteri.

Mitä ihanin ja runsain.

Käväisin puolison kanssa maanantaina vaatteita katselemassa. En muista milloin olisin viimeksi poiminut vaatteita muualta kuin kirpparilta tai omista kaapeista. Nyt ostin Haloselta korkeakauluksisen puseron ja tummansinisen neuletakin. 

Klassista, ajatonta. Opettajalle(kin) sopivaa.

Joulutunnelmaa kodin astiakaapissa. 

Ai että tykkään tuosta lasikuusesta.