Uutuusglögit testissä
masutoaitemu promotion
Aamu valkeni tänään räntäsateeseen, apua… En ole talvi-ihminen, en sitten millään mittapuulla. No, tulipahan varattua renkaidenvaihtoaika, jos jotain hyvää on keksittävä!
Joulu on talvikaudessa ainoa ilonpilkahdus, mutta muuten toivon vaan ajan kulumista nopeammin kohti valoa. Pakottaudun keskittymään kivoihin juttuihin, ja keksimään iltoihin tekemistä, jotteivat päivät tuntuisi niin ankean lyhyiltä. Kun viideltä on jo hämäränhyssyä, niin päivänvalon sijaan on tuijotettava kelloa ja pysyttävä liikkeessä.
Talvi ja valottomuus saavat armon silmissäni vain joulun lähestymisellä ja rauhoittumiseen houkuttelevalla tunnelmallisuudella. Aamulla voi syödä leppoisammin aamiaisen kynttilänvalossa, kirjoja tulee luettua telkkarin töllöttämistä merkittävästi enemmän, ja neuleprojektitkin etenevät tehokkaasti telkkarin äärellä kun ei jaksa enää lukea (kahta en vaihda: Dijonia ja Täydellisiä naisia).
Myönnän, että olen jo pyöritellyt jouluaaton ruokalistaa mielessäni, onhan kyseessä perheemme vuoden tärkein juhla. Klassista ranskalaista? Pöytä notkumaan aasialaisia suosikkeja? Sammio vihreitä kuulia ja harmaasuolattu kinkku? Onneksi jouluun on vielä aikaa.
Matkani kohti joulua on päällystetty hyvällä ruoalla. Varasin meille pöydän BasBasista, samoin haluan viedä ukkelini Vinkkeliin ja Kampin uuteen ravintolakerrokseen. Sesongin juomiakaan en ole unohtanut, pääsin taas glögin makuun viime viikonloppuna mökillä. Sain Pernod Ricardilta testiin pari uutuusglögiä, Tuike Rosé Glögin ja Chymos Lakritsi-Suklaa-glögin.
Rosé on Alkon ensimmäinen rosé-glögi. Sen punaisten marjojen makeutta taittaa kardemumma ja kaneli. Tykkäsin tästä todella paljon, maku on paljon raikkaampi ja kevyempi (myös matalamman alkoholipitoisuutensa ansiosta), kuin perinteisten punaviiniglögien. Joilla niilläkin on toki oma paikkansa, mutta Tuike on esimerkiksi aperitiivina nautittuna paljon nukuttavia tummia tanniineja miellyttävämpi. Puristin joukkoon appelsiinin mehua, mikä raikasti makua entisestään.
Hinta Alkossa: 7,98 € (75 cl)
Lakritsi-suklaa-glögi on makean ystävälle, siitä ei ole epäilystäkään! Maitosuklaa, jouluiset mausteet ja lakritsan anis muodostavat herkullisen yhdistelmän. Tätä kannattaa kokeilla myös kermaliköörin tavoin pieni tilkka jääpalalla viilennettynä jälkiruoaksi, toimii minun suuhuni myös kylmänä.
Hinta Alkossa: 9,99 € (75 cl)
120 Bressen kanaa kynimättä
Suomen Bocuse d´Or -kilpailija, Eero Vottonen, ja hänen oikeana kätenään toimiva Miikka Manninen kävivät jokin aika sitten verryttelemässä Global Chef -kilpailussa, josta tarttui matkaan kultamitalin (wohoo!) lisäksi varmasti reilusti kisakokemusta ja tervettä itsetuntoa tammikuun koitosta varten.
Miikka Manninen ja Eero Vottonen Budapestin karsinnassa
Vottonen vitsailee Global Chef -pystin olevan ”täytettä takan reunalle” – mutta sanoo toki olevansa hyvillä mielin kilpailun jälkeen, vaikka ajatukset on tiukasti jo suunnattu kohti Bocuse d´Oria.
Kilpailun 30-vuotisjuhlavuoden kunniaksi lihavadin pääraaka-aineeksi on julkistettu Bressen kana, jota käytettiin myös ensimmäisessä kisassa aikoinaan. Vottonen ja Manninen ovat saaneet Perhon harjoittelukeittiöön 120 kanaa, joista he nyt hakevat inspiraatiota. Bressen kanalla on Vottosen mukaan isot, rasvaiset ja tummalihaiset koivet, mutta pienet rintapalat.
Kana on yhdistettävä äyriäisiin, sillä kilpailijoiden tehtävänä on tulkita modernilla tavalla lyonilaista klassikkoa Poulet aux écrevisse´ä (kuvittele täyteläistä hummerikeittoa kanalla ja jättikatkaravuilla, niin pääset annokseen kiinni). Toisen pakollisen valmistettavan annoksen raaka-ainetta ei ole vielä julkistettu, mutta Vottonen ja Manninen veikkaavat kalaa, joko lohta tai haukea. Kumpikin näistä sopisi tiimille kuulemma erinomaisesti.
Valkosipulilla ja karhunlaukalla täytettyä koivuviinietikassa keitettyä sipulia
Bocuse d´Or on ennen kaikkea kokkikisa
Maailman arvostetuimman kokkikisan voittaja on se, joka tekee parhaimman makuiset annokset: maku ratkaisee 60 prosenttia pisteistä. Tiimin keittiötyöskentelystä, eli siisteydestä ja keittiön hallinnasta saa kuitenkin myös pisteitä. Hävikkiä ei saisi tulla, vaan jury tarkistaa lopuksi, minne tähteet on säilötty (oikea vastaus ei ole roskis). Raaka-aineiden kunnioitus on yhtä tärkeää kilpailutilanteessa kuin normaalissa ravintolakeittiössä, tuhlaileva tyyli kun on aina pois tuotosta.
Lihavadin muotoilijaksi Harri Koskinen
Kisassa nähtävät lihavadit ovat perinteisesti visuaalisesti upeita taideteoksia. Suomen kisavadin suunnittelee Harri Koskinen. Koskisen mukaan vadista on tarkoitus suunnitella tietenkin jotain näyttävää, mutta samalla perinteitä kunnioittavaa. Ja myös jotain sellaista, mikä antaa ”Eeron hallitulle ruoanlaittotyylille tilaa hengittää”, kuten Koskinen asian kauniisti esittää.
Vottosen mukaan itse vadilla on iso rooli, sillä sen tarkoituksena on tuoda ruoka esille mahdollisimman upealla, wow-fiiliksen herättävällä tavalla. Kilpailijan kansallinen identiteetti tulee näkyä ruoassa, ja tätä tarjoiluastia pystyy varmasti osaltaan tukemaan.
Maa-artisokka-fenkolikroketti
Saksanhirven paistia ja potkaa katajanmarjoilla, rosmariinilla ja kylmäsavustetulla peuran sydämellä
Mitä, jos Team Finland voittaakin?
Suomessa ei valitettavasti ole Bocuse d´Or´ia juuri noteerattu, paitsi tietenkin ruoka-alan ammattilaisten ja muuten vaan ruokaa fanittavien keskuudessa. Vottonen kertoo, että esimerkiksi Norjan kisaorganisaatiossa työskentelee palkattuna 13 henkilöä, ja että Yhdysvaltojen kisajoukkueessa oli viimeksi 50 henkeä. Organisaation koko ei tietenkään ratkaise lopputulosta, vaan kisaajan taidot ja luovuus, mutta henkistä ja julkista tukea pitäisi Suomessa osoittaa enemmän heille, jotka edustavat suomalaista keittotaitoa maailmalla. Vottonen toivookin, että ruoalle ja ruokakulttuurille annettaisiin sama arvo, kuin mille tahansa kulttuurimuodolle.
Jos Eero ja Miikka voittavat, niin tavataanhan torilla?
Jutun kuvituksena on valokuvaaja Jussi Ulkuniemen kuvia kilpailuannoksista ja itse kilpailijoista. Suomen Bocuse d’Or -edustaja kaudella 2016-2017 on 32-vuotias Eero Vottonen ja häntä avustaa 20-vuotias Miikka Manninen. Vottosen ja Mannisen valmentajana toimii Matti Jämsén. Suomen tuomarina ja joukkueen presidenttinä toimii Pekka Terävä ja joukkueen johtajana Sami Rekola.
Kiireestä kantapäähän
masutoaitemu promotion
Kohta hautaudutaan kuumien vaatekerrosten alle, joten vartalon ihoa kannattaa alkaa hoitaa ihan erityisen hyvin.
Joskus tuntuu siltä, että kun iho kaulasta ylöspäin on niin kenkku ja vaatii paljon vaivannäköä, ettei yksinkertaisesti jaksa hoitaa vartalon ihoa. Ja kuitenkin pitäisi jaksaa, sillä se infernaalinen kutina ja kihinä mikä kohta on taas edessä (olenhan muistanut mainita, että vihaan talvea) helpottuu, jos keholle malttaa uhrata vartin päivässä.
Minulla on kuiva ja taiveihottumaan taipuvainen iho, joka oireilee etenkin talvisin. Saan pidettyä pahimmat ongelmat kurissa nopeilla suihkuilla ja päivittäisellä rasvauksella. Suosin ehdottomasti kevyempiä, nopeasti imeytyviä vartalovoiteita, sillä nahkeaksi ja rasvaiseksi jäänyt iho tuntuu ihan hirveältä vaatteiden alla! Hyh miltä tuntuu, kun voide ei tunnu imeytyvän ihoon, vaan jää lillumaan ihon ja vaatteiden väliin…
Kroppaa pitää muistaa myös kuoria. Kuivaharjaus kylmällä säällä pistää veren kiertämään ja tuo ihanan lämmön tunteen koko kehoon. Minulla on tähän tarkoitukseen blogin kautta saamani uusi hauska väline eli Remingtonin Reveal Body Brush -vartaloharja. Harjan kahdella eri harjapäällä voi joko kuivaharjata kroppaa (kellertävät harjakset), tai pestä sen tehokkaammin suihkussa pehmeällä harjalla (valkoiset harjakset). Ladattava harja on näppärän, juuri kouraan sopivan kokoinen. Pakkauksessa tulee mukana vaihtoharjat (myydään myös erikseen, kun tulee aika vaihtaa harjaspää uuteen), laturi ja säilytyspussi.
VINKKI: Kuivaharjaa kroppa ennen itseruskettavan levittämistä, saat tasaisemman lopputuloksen.
Maailman helpoimmat falafelit
Ei liottelua, ei vuorokauden odottelua. Sekoitat vaan kaikki ainekset kulhossa ja muotoilet pulliksi.
Olen kovin tykästynyt uuteen Härkikseen: Parhaan tacotäytteen saa Härkiksestä ja tuoreesta maissista, ja nyt tein siitä arkeen sopivat pikafalafelit. Kulhosta pannulle ja pita-leivän sisään reilussa vartissa, ei paha! Jos on aikaa, niin voi leipoa leivät itse ja sekoittaa hummukset ja baba ghanoushit – tai vetää mutkat suoriksi ja ostaa ne valmiina. Esimerkiksi Sevan tekee ihanaa hummusta.
Pita-leipien sisään voi erilaisten tahnojen lisäksi mahduttaa salaattia, tomaatinviipaleita, ohueksi siivutettua punasipulia ja kasviksia laidasta laitaan.
Ainekset noin 10 falafeliin:
- 1 paketti Härkistä
- 2 valkosipulinkynttä raastettuna
- 2 tl juustokuminaa
- 1/4 tl cayennenpippuria
- 1 dl kuivattua sipulirouhetta
- 1,5 dl tuoretta korianteria silputtuna
- 2 rkl tahinia
- 2 rkl sitruunamehua
- 0,5 dl rypsiöljyä
Kumoa Härkis isoon kulhoon. Riko sen rakennetta puukapustalla hieman. Sekoita joukkoon loput ainekset ja muodosta pehmeä massa (notkista pikkutilkalla vettä, jos on tarpeen). Muotoile massasta öljytyin käsin haluamasi kokoisia falafeleja (tai pihvejä, jos niin haluat).
Kuumenna öljy laakeassa pannussa kuumaksi. Paista falafeleja kummaltakin puolelta muutama minuutti kunnes pinta on kauniin ruskea. Nosta reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan.
VINKKI: Pyörittele falafelit seesaminsiemenissä ennen paistoa, niin saat niihin hauskaa pähkinäistä lisämakua.
Valkoviinisuositus merenantimille
Tunnetaan myös nimellä jatkoa etiketin mukaan valittaville viineille.
Tähän valkoviiniin olin tosin saanut vinkin ravintola Vinkkelin (no pun intended) hurmaavalta tarjoilijalta Hannulta. Graafinen, kohokuvioisilla palloilla koristettu etiketti olisi kuitenkin varmasti kiinnittänyt Alkossa huomioni.
Elokuussa Alkoihin saapunut Kracher Pinot Blanc on minun suuhuni aivan täydellinen valkoviini: rapean kuiva pienellä hedelmäisellä twistillä, ja se tuo välittömästi mieleen kalaruoat ja äyriäiset. Pinot Blancit ovat yleensä melko tuhteja valkoviinejä, ja niin tämäkin on, eli se menee monenlaisen ruoan kanssa hyvin yksiin. Tässä ei myöskään ole liikaa happoa, eli voisin kuvitella maistuvan myös aasialaistyyppisten, hieman tulisempien kalaruokien kanssa.
Itävaltalainen Kracher maksaa Alkossa laatuunsa nähden erittäin kohtuulliset 13,98 euroa.
Ravintolasuositus Helsinkiin: Vinkkeli
Yksi Helsingin uutuusravintoloista, Vinkkeli, kertoo tarjoavansa maailman keittiöiden klassikkoannoksia. Hurmaannuin paikasta yhden käynnin jälkeen – isoin kiitos kuuluu ruoan ohella esimerkilliselle palvelulle!
One of the newbies in Helsinki´s restaurant scene is Vinkkeli. The forces behind this restaurant are no rookies though; they know how to provide excellent food and service. Vinkkeli offers classic dishes from around the world such as beef tartar, carpaccio, carrot cake and oven baked apples.
Klassikkoannokset tarkoittavat käytännössä esimerkiksi Toast Skagenia, tartaria, uuniomenoita jäätelöllä, porkkanakakkua ja carpacciota. Söin työillallisella neljän annoksen menun: juuri oikeanlaista tartaria, jumalaisen samettista suppilovahverokeittoa, täydelliseksi paistettua kampelaa (yksi suosikkikaloistani, jota vaan saa valitettavan harvoin) klassisella kapris-persilja-voilla ja jälkiruoaksi juustoja ja uuniomenoita. Keitto oli kuohkean samettinen, pienet savuporsaan kylkipalaset toivat keittoon makua ja tekstuuria. Viinipaketti toimi minun makuuni erinomaisesti paitsi kampelan kanssa. Siihenkin olisin toki saanut vaihtaa toisen viinin, jos olisin avannut suuni ajoissa. Oma moka.
Vinkkelin keittiössä homma osataan: annokset olivat selkeän yksinkertaisia ja hyvin tehtyjä. Lautasella ei ollut mitään turhaa, ei taiteellisesti kasattuja ripotteita ja muruja tai tipluja sitä sun tätä, vaan tunnistettavia raaka-aineita. Hienoa, että Vinkkeli uskaltaa tehdä asiat simppelisti ja tarjota hyvää ruokaa kivassa miljöössä. Onnistuneeseen ravintolakokemukseen kun ei oikeastaan muuta tarvita.
Mutta se, mikä räjäytti potin, oli palvelu! Tarkemmin sanottuna tarjoilijamme Hannu. Hannu sai meidät nauramaan ääneen toisen minuutin aikana, ja hauskuutti meitä koko illan. Tuli olo, että olemme kantiksia ja jo vanhoja tuttuja, vaikka olimme kaikki ensimmäistä kertaa paikalla. Pidän pilke silmäkulmassa tehdystä palvelusta, joka tuntuu henkilökohtaiselta, mutta jättää kuitenkin kohteliaan hajuraon asiakkaaseen. Hannu ei esimerkiksi keskeyttänyt seurueemme keskustelua, vaan seurasi tilannetta ja tuli kertomaan viinistä tai annoksesta hieman myöhemmin. Hän malttoi mennä meidän aikataulumme mukaisesti, siitä iso kiitos. Hannu huolehti meistä alusta loppuun, johdatti pöytään ja viittoili taksit paikalle. Ammattitaitoa kerrassaan.
Tartaria, punakaalia, majoneesikreemiä ja kantarelleja. Himmelskt!
Kampelaa ja täyteläistä perunamuusia.
Ja kosmetiikkatrendit nousevat… idästä
Viime vuosien kosmetiikkatrendit ovat levinneet muualle maailmaan lähinnä Etelä-Koreasta: BB- ja CC-voiteet, etanavoiteet, multimasking, cushion-meikkivoiteet ja jopa cushion-luomivärit sekä viimeisimpänä tiivisteiden (”essence”) käyttäminen ihonhoidossa.
Kuvan kissat eivät liity juttuun mitenkään, mutta kattiperhe on vain liian söpö sivuutettavaksi!
Koreassa kauneudenhoitoon suhtaudutaan, ainakin jos kosmetiikkamyymälöiden, tuotteiden ja merkkien määrään on uskominen, suorastaan maanisesti. Ei ole kropan osaa, jolle ei olisi useampaa vimpainta ja tuotetta käytettäväksi, mieluiten tietenkin päivittäin. Jotain kertoo jo se, että korealaiset naiset käyttävät tuplasti enemmän rahoistaan kosmetiikkaan, kuin amerikkalaiset naiset, ja korealaiset miehet puolestaan käyttävät eniten rahaa kauneudenhoitoon, kuin minkään muun maan miehet maailmassa. Siinä, missä länsimaalainen keskivertoihonhoitorutiini käsittää kolme eri vaihetta (kasvojen pesu, seerumi ja kosteutus yleensä), kuuluu korealaiseen rituaaliin 10 eri vaihetta ja vielä useampi tuote. Koreassa on myös hurahdettu kauneuskirurgiaan: esimerkiksi metroasemien seinillä oli useita plastiikkakirurgien palveluita puffaavia mainoksia räikeine ennen/jälkeen-kuvineen.
BB- ja CC-voiteita on joka sävyssä, joka merkillä ja jokaisessa hintaluokassa.
Yksi asia yhdistää japanilaisia ja korealaisia: kaikenlaiset söpöt ja vähän hupsut tuotteet. Toisaalta, kukapa EI haluaisi näyttää Shrekiltä tai Kung-fu Pandalta aina silloin tällöin?
Sivujuonne: Korealaisten pohjaton mielenkiinto kosmetiikkaa ja laittautumista kohtaan tuntuu mielenkiintoiselta myös siksi, että länsimaissa on jo ollut näkyvissä pientä liikehdintää (etenkin sosiaalisessa mediassa) vastustaa naisten ”pakkoa” meikata vaikkapa töihin joka päivä. Alicia Keys on saanut jopa Hollywoodin kuhisemaan ilmestyttyään punaiselle matolle täysin ilman meikkiä, ja moni julkkis on ottanut tästä mallia, ainakin some-kanavissaan. Se, voiko lookia enää kutsua luonnolliseksi, jos rypyissä on Botoxia, huulissa täytteitä, ripsissä pidennyksiä, hampaissa kuoret, kulmissa kestopigmentointi ja hiuksissa pidennykset, on jo toinen keskustelunaihe. Itse tykkään läträtä ihonhoito- ja meikkituotteilla aamuin illoin. En koe oloani mukavaksi meikittä, vaikka olosuhteiden pakosta joskus olenkin, ainakin urheillessa. That being said – varaan kyllä ihan itse oikeuden päättää meikkaanko vaiko enkö.
Jos matka käy Etelä-Koreaan, suosittelen lämpimästi tuliaiskassin täyttämistä etenkin kasvonaamioilla ja aurinkosuojatuotteilla. Ostin viimeksi Soulista SPF 50 aurinkosuojavaahdon, joka levittyi pehmeästi jättämättä tahmaista kalvoa iholle. Kasvonaamioita nappasin mukaan reilut kasat, niitä kun korealaiset suosittelevat käytettävän pari, kolmekin kertaa viikossa. Olive Young ja Watson´s ovat kaksi suurta korealaista kosmetiikkaketjua. Niiden myymälöitä on ihan – joka – paikassa, ja niistä löytää kaiken tarvitsemansa, meikkivälineistä ravintolisiin.
VINKKI: Mikäli korealainen kosmetiikka kiinnostaa, niin löysin Instagramin kautta kesällä mielenkiintoisen korealaista kosmetiikkaa myyvän suomalaisen nettikaupan Bearelin. He myyvät mm. korealaista luonnonkosmetiikkamerkkiä Innisfreetä, jonka tuotteista minulla on vain hyvää sanottavaa.
Muumit on Aasiassa iso juttu, yhä vaan.
