Virittäjä https://journal.fi/virittaja <p class="kks1">Virittäjä on suomen kielen ja sen opetuksen tutkimusta esittelevä tieteellinen aikakauslehti, joka julkaisee artikkelien lisäksi myös alaa koskevia esseitä, katsauksia, havaintoja ja kirja-arvosteluja sekä keskustelupuheenvuoroja. Virittäjä on perustettu vuonna 1897, ja se ilmestyy neljästi vuodessa.</p> <p class="kks1">Lehti on vapaasti luettavissa 12 kuukauden kuluttua numeron julkaisemisesta (numerosta 1/2002 alkaen). Jäsentilaajat voivat rekisteröityä verkkolehden lukijoiksi, jolloin lehden sisältö on avoinna heti ilmestymisestä alkaen. Rekisteröitymisessä käytetään Virittäjän omaa sähköistä lomaketta, ks. <a href="http://journal.fi/virittaja-rekisteroityminen/register.php">tilaukset</a>.</p> <p class="kks1">Lehti käyttää OJS-julkaisujärjestelmää, mutta osa aineistosta on edelleen vanhoilla verkkosivuilla osoitteessa <a href="http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/" target="_blank" rel="noopener">http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/</a>.</p> <p class="kks1">Virittäjä on vuoden 2015 alusta ottanut käyttöön Tieteellisten seurain valtuuskunnan vertaisarviointitunnuksen ja sitoutunut noudattamaan sen käytölle asetettuja ehtoja (ks. <a href="http://www.tsv.fi/tunnus" target="_blank" rel="noopener">http://www.tsv.fi/tunnus</a>).</p> <p class="kks1">&nbsp;</p> fi-FI <p>Jokaisesta Virittäjässä julkaistavasta kirjoituksesta solmitaan lehden ja tekijän tai tekijöiden edustajan kanssa kustannussopimus. Virittäjän kustannussopimus pohjautuu väljästi <a href="http://www.tiedekustantajat.fi">Tiedekustantajien liiton</a> sopimusmalliin. Kustannussopimus kattaa kirjoituksen julkaisun Virittäjän paperi- ja/tai verkkolehdessä. Lisäksi se ennakoi sähköisen julkaisun ja arkistoinnin mahdollisia tulevia tarpeita. Sopimuksella tekijä sitoutuu välttämään kirjoituksensa rinnakkaisjulkaisua.</p><p>Tekijänoikeuksista saa lisätietoa <a href="http://www.kopiosto.fi">Kopioston</a> sivuilta. Virittäjä on tieteellinen aikakausjulkaisu, joka ei tavoittele kaupallista hyötyä vaan kustannussopimuksen tavoitteena on tunnustaa tekijän moraaliset oikeudet teokseen ja mahdollistaa Virittäjän tarjoama tieteellisen tiedon levittäminen niin painetussa muodossa kuin sähköisillä foorumeilla.</p><p><a href="http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/kustannussopimus.pdf">Kustannussopimuslomake pdf-muodossa</a>.</p> [email protected] (Hanna Lappalainen) [email protected] (Johanna Komppa) to, 21 kesä 2018 09:36:35 +0300 OJS 3.1.0.1 http://blogs.law.harvard.edu/tech/rss 60 Yhä moniulotteisempi lukutaito https://journal.fi/virittaja/article/view/70975 <p>Nykyaikaisesta lukutaidosta puhumiseen tarvitaan monirivinen määritelmä. Määritelmään sisältyy esimerkiksi seuraavia ulottuvuuksia: millä alustalla luettava sisältö on (painettu, digitaalinen), millaisella merkitysjärjestelmällä luettava ilmaistaan (infograafeilla, teksteillä, emojeilla, kuvilla, numeroilla), mihin tarkoitukseen luetaan (tiedon soveltamiseen, oppimiseen tai ihan vain huvin vuoksi), onko luettava valmis vai voiko lukija itse osallistua sen tuottamiseen (vuorovaikutteinen vai ei), miten lukija käsittelee lukemaansa (lukeeko vai myös tuottaa itse) ja miten lukija suhtautuu lukemaansa (kriittisesti eritellen ja konteksteihin suhteuttaen vai myötäsukaisesti taustaoletukset hyväksyen). <em>Lukutaito</em>-sanakaan ei oikein riitä, vaan puhutaan muun muassa <em>tekstitaidoista</em>, <em>monilukutaidosta</em> tai <em>literacystä</em>. Kyse ei ole erillisten taitojen omaksumisesta vaan yksilön kyvystä mukautua eri lukutilanteisiin ja teksteihin – kasvaa lukijana koko ikänsä.</p> <p>Lukutaidon tutkimus on kasvanut räjähdysmäisesti viime vuosisadasta tähän päivään. Tällä vuosituhannella on ilmestynyt jo liki kaksi miljoonaa tieteellistä julkaisua, joissa käsitellään lukutaidon eri puolia. Koko edeltävän vuosisadan aikana lukutaitojulkaisuja kertyi ”vain” vähän yli 600 000.</p> <p>Lukutaitoa on tarkasteltu niin yksilön kognitiivisena kykynä kuin myös sosiaalisena taitona. Lisäksi huomiota on kiinnitetty tekstien ymmärrettävyyteen ja luettavuuteen. Näkökulmien moninaisuus johtaa siihen, ettei mikään tieteenala yksinään pysty käsittelemään kokonaisuutta vaan tarvitaan yhä enemmän eri alojen välistä yhteistyötä.</p> <p>Lukutaito ei ole vain yksilöiden asia, vaan se on yhä suuremmassa määrin myös yhteiskunnallinen ilmiö. Tämän vuosituhannen lukutaitotutkimuksen valtavirtaa on ollut tarkastella lukutaidon kasvavia vaatimuksia ja moninaisuutta länsimaisissa yhteiskunnissa. Kehittyvien maiden lukutaitokampanjoiden rinnalle ja ohi ovat nousseet hankkeet, joissa pohditaan teollistuneiden maiden uuslukutaidottomuuden syitä ja jatkuvasti kasvavia ja monipuolistuvia lukutaitovaatimuksia.</p> <p>Viime vuoden aikana ammattikouluissa toteutettu Sanat haltuun -hanke (http://www.sanathaltuun.fi/) osoitti meille Suomen kaltaisille Pisa-sankareille, miten haavoittuva koulutusjärjestelmämme ja samalla koko yhteiskuntamme on, jos oppilaat eivät saa riittävää lukutaitoa peruskouluvuosiensa aikana: ammattiin ei voi valmistua eikä työtehtävistä selviä, jos ei lue riittävän monipuolisesti. Pisa-tutkimuksissa on käynyt ilmi, että peruskoulun päättävistä noin 10 prosenttia ei saa riittävää lukutaitoa, jolla selviäisi koulutuksen, työn ja kansalaisuuden vaatimuksista. Jos lukutaidon kriteerit eivät vielä tunnu tarpeeksi vaativilta, voidaan ilmiötä monimutkaistaa muistuttamalla valemediasta, tieteellisen tutkimuksen systemaattisesti kiistävästä denialismista ja tahallisesta tietojen hämärtämisestä.</p> <p>Elina Vitikka osoittaa artikkelissaan, miten monella tavalla kirjoitetut tekstit muuttuvat, kun kirjoittajalla on käytössään digitaalisen maailman keinot kielen normaalien resurssien lisäksi. Linkkien avulla lukijat saavat lisätietoa mutta joutuvat eriarvoiseen asemaan siinä, saavatko linkkejä edes auki tai osaavatko muodostaa kokonaisuutta erifunktioisten tekstien sisällöistä.</p> <p>Lukutaidosta puhuttaessa muistetaan korostaa kriittisyyttä. Yhden innostavan esimerkin kriittisestä lukutaidosta toi Suomeen 1990-luvulla kriittisenä diskurssianalyysinä tunnettu kielitieteen suuntaus, joka ohjasi tarkastelemaan sitä, miten tekstit rakentavat eriarvoisuutta luomalla ja pönkittämällä valta-asetelmia ja ideologisia valintoja. Irina Herneaho osoittaa artikkelissaan kriittisen diskurssianalyysin mahdollisuudet maahanmuuttoa koskevien vaaliohjelmatekstien analyysissä.</p> <p>Nämä esimerkit vahvistavat käsitystä siitä, että kielentutkimuksella on entistäkin painokkaampaa annettavaa tekstien ja lukemisen maailmassa. Tieteenalalla on sekä pitkät perinteet että uudistuvat tutkimusmenetelmät monipuoliseen tekstien, esitystapojen ja tulkintojen tarkasteluun. Tarvitaan toki runsaasti muidenkin tutkimussuuntausten kontribuutiota, kuten vuorovaikutuksen tutkimusta, psykologiaa ja mediatutkimusta. Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajiksi valmistuvat saavat opinnoistaan vankan pohjan edistää lukutaitoa kouluissa, mutta lukutaitoa ei saa jättää heidän varaansa. Nykykoulussa tekstitaidot ovat kaikkien opettajien asia. Uusissa opetussuunnitelmissa äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineeseen on sisällytetty kaunokirjallisuuden rinnalle tietokirjallisuus. Sen lisäksi, että kauno- ja tietokirjallisuuden rinnakkainen lukeminen harjaannuttaa erilaisia lukustrategioita, tietokirjallisuus kytkee luontevalla tavalla oppiaineita yhteen. Hyvät ja valveutuneet opettajatkaan eivät riitä, jos kouluilla ei ole käytössään kirjastoa ja lukutaitoon kannustavia ympäristöjä.</p> <p>Pirjo Hiidenmaa</p> Pirjo Hiidenmaa ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/virittaja/article/view/70975 ti, 19 kesä 2018 15:31:34 +0300 Hyperlinkkien funktiot ja kirjoittaja- ja lukijapositiot https://journal.fi/virittaja/article/view/63134 <p>Artikkelissa tarkastellaan hyperlinkkien funktioita yleistajuisissa ja tutkittuun tietoon perustuvissa terveys- ja ravitsemusaiheisissa blogiteksteissä sekä blogiteksteihin linkkien kautta kirjoittuvia kirjoittaja- ja lukijapositioita. Ydinaineistona on 30 suomenkielistä ja yleistajuista blogitekstiä. Ydinaineistosta tehtyjä havaintoja tuetaan vertailuaineistolla, toisten vastaavien asiantuntijoiden kirjoittamilla blogiteksteillä. Teoreettisena tausta-ajatuksena analyysissa on käsitys kielen dialogisuudesta: kielenkäyttö on aina osa vuorovaikutuksen jatkumoa, ja kielelliset valinnat ohjaavat sitä, minkälainen kirjoittaja ja lukija vuorovaikutuksessa rakentuu.</p> <p>Hyperlinkkien funktioita lähestytään sen kielellisen toiminnan kautta, jonka osaksi linkit tekstissä asettuvat. Artikkelissa havainnollistetaan, miten hyperlinkin perusfunktion, viittaamisen, lisäksi linkit saavat muitakin funktioita, kuten lisätiedon tai lähdeviitteiden tarjoaminen, argumentin tukeminen sekä tekstin puheenaiheen kontekstualisoiminen. Linkkien avulla kirjoittaja voi myös osoittaa kuulumistaan muiden asiantuntijoiden kanssa samaan yhteisöön ja vahvistaa omaa asiantuntija-asemaansa.</p> <p>Blogiteksteihin kirjoittuvia lukijapositioita puolestaan tarkastellaan yhtäältä linkkien kohdetekstien kautta: kun linkeillä viitataan tutkimusartikkeliin, lukijapositioon voi hahmottua asiantuntija, ja kun viitataan yleistajuiseen tekstiin, lukijaksi voi hahmottua maallikko. Toisaalta pelkästään linkin kohdeteksti ei määrittele lukijapositioita, sillä myös linkkiä ympäröivä kielellinen toiminta ja linkin ankkuriteksti rakentavat kirjoittaja–lukija-suhdetta: missä määrin kirjoittaja ohjaa lukijaa hyperlinkin avaamiseen ja auttaa kohdetekstin relevanssin tulkinnassa. Lisäksi blogitekstien kynnystekstit, kuten blogin tarkoitusta esittelevä teksti, avaavat blogille tietynlaisia lukijapositioita. Siten tieteellisiinkin teksteihin viittaavien linkkien voi tulkita vahvistavan kirjoittajan asiantuntijuutta myös maallikkolukijan silmissä.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Hyperlinks: Functions, writers-in-the-text and readers-in-the-text</strong></p> <p>The article studies what kinds of functions hyperlinks have in popular health and nutrition blog posts and what kinds of writers-in-the-text and readers-in-the-text are created through the hyperlinks. The main data consists of 30 Finnish popular blog posts written by a health and nutrition expert. Results from the main data are supported with posts written by other experts from the same field. The theoretical framework of the article is that of dialogism: language is always part of interaction, and the writer-in-the-text and the reader-in-the-text are constructed through linguistic choices within that interaction.</p> <p>The article presents the types of patterned sequence of actions in which hyperlinks interact in the blog posts and what kinds of functions – besides merely referential – they fulfil: they are used to provide additional information, as references to studies, to back up arguments, and to contextualise discourse topics. With the help of hyperlinks, the writer can also demonstrate belonging to a group of other experts and establish her/his position as an expert.</p> <p>When analysing the readers-in-the-text of the blog posts, the focus is on the target texts behind the links: academic articles can be seen as constructing an expert reader, and popular texts a lay reader. However, the target text is not the only factor determining the reader-in-the-text, but the sequential actions surrounding the link and the anchor text construct the reader–writer relationship: to what extent does the writer guide the reader to open the hyperlink and help her/him to interpret the relevance of the target text? In addition, the paratexts of blog posts, i.e. the texts introducing the blog’s aims, also create certain kinds of readers. Thus, hyperlinks that refer to academic texts can be seen to construct the authority of the writer also in the eyes of a lay reader.</p> Elina Vitikka ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/virittaja/article/view/63134 ti, 19 kesä 2018 15:32:57 +0300 Maahanmuuttodiskurssit eduskuntapuolueiden vuoden 2015 vaalimateriaaleissa https://journal.fi/virittaja/article/view/66907 <p class="leipeisis"><span style="letter-spacing: -.05pt;">Artikkeli tarkastelee, millaisin kielellisin keinoin maahanmuuttoa kuvataan kevään 2015 eduskuntavaalimateriaaleissa. Tutkimus pohjautuu kriittisen diskurssintutkimuksen viitekehykseen, jossa kiinnostus kohdistuu erityisesti diskurssin rooliin eriarvoisuuden ja dominoivien valtasuhteiden tuottamisessa ja haastamisessa. Aineisto koostuu eduskuntapuolueiden vuoden 2015 vaaliohjelmien maahanmuuttoa käsittelevistä osista sekä perussuomalaisten maahanmuuttopoliittisesta ohjelmasta. Artikkelissa analysoidaan, millaisia maahanmuuttoon liittyviä diskursseja aineistosta on tulkittavissa ja millaisin kielellisin keinoin diskursseja rakennetaan.</span></p> <p class="leipsis">Analyysin perusteella aineistosta on tulkittavissa neljä eri maahanmuuttodiskurssia, jotka ovat yleisyysjärjestyksessä talous-, ihmisoikeus- ja turvallisuusdiskurssi sekä nationalistinen diskurssi. Näistä hierarkkisia valtasuhteita vastustamaan asettuu ihmisoikeusdiskurssi, jossa maahanmuuttoa tarkastellaan sekä maahanmuuttajien oikeuksien että Suomen velvollisuuksien näkökulmasta. Talousdiskurssi puolestaan edustaa hegemonista merkityksellistämisen tapaa, sillä jokainen puolue käsittelee maahanmuuttoa taloudellisena kysymyksenä. Diskurssin sisällä on kuitenkin variaatiota siinä, esitetäänkö maahanmuutto kansantalouden kannalta hyödyllisenä vai haitallisena ilmiönä. Taloudellisilla argumenteilla perustellaan sekä maahanmuuton helpottamista että sen rajoittamista.</p> <p class="leipsis">Maahanmuutosta luodaan uhkaavaa kuvaa myös turvallisuusdiskurssissa sekä nationalistisessa diskurssissa, joista molempia käytetään legitimoimaan tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa. Turvallisuusdiskurssissa konstruoidut uhat ovat konkreettisia, kuten rikollisuutta ja terrorismia. Nationalistisessa diskurssissa kyse on symbolisesta uhasta, jonka esitetään juontuvan maahanmuuttajien oletetusta erilaisuudesta ja sopeutumattomuudesta suomalaiseen yhteiskuntaan.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Discourses of immigration in parliamentary parties’ political platforms 2015</strong></p> <p>The article examines the ways in which Finnish parliamentary parties represent immigration in their political manifestos. Applying critical discourse analysis, the study discusses how inequality and power relations regarding immigration are legitimated, reproduced and challenged through discourse. The data employed was published during the campaign for the parliamentary election of 2015 and includes the sections of party manifestos which cover immigration, as well as the immigration policy paper by the Finns Party. The questions explored are what kinds of discourses of immigration the data portrays and how these discourses are constructed linguistically.</p> <p>As a result, four different discourses of immigration have been identified. These include the discourses of economy, human rights, security and nationalism. Based on the analysis, the discourse of human rights can be interpreted as the main discursive tool used to challenge the status quo. In this discourse, immigration is justified by appealing to equality and international human rights commitments.</p> <p>The discourse of economy is drawn upon by all parliamentary parties, construing it as a hegemonic way of representing immigration in the data. Economic discourse contains two different standpoints. The first perspective deals mainly with occupational immigration, in which case immigrants are welcomed, provided that they benefit the state economy either as workforce or as students. The other perspective represents immigrants, refugees and asylum seekers in particular, as an economic burden, thus reinforcing dominant power relations.</p> <p>Constructing immigration as a threat is characteristic of the discourses of security and nationalism. The former concerns concrete security threats, such as crime and terrorism, whereas the latter presents immigration as an unnatural phenomenon that needs to be controlled in order to protect Finnish society and values. Both discourses are used as tools to legitimate the tightening of migration policies.</p> <p><span style="font-weight: 400;">&nbsp;</span></p> Irina Herneaho ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/virittaja/article/view/66907 ti, 19 kesä 2018 15:34:40 +0300 Vähemmistökielen osaaminen, äidinkieli, juuret vai passi? https://journal.fi/virittaja/article/view/66881 <p class="leipeisis"><span style="letter-spacing: -.1pt;">Artikkeli käsittelee vepsänpuhujien kielellistä ja etnistä identifikaatiota. Aiemmassa tutkimuksessa vepsän kieltä on pidetty vepsäläisyyden ensisijaisena kriteerinä. Väestönlaskentatiedot kuitenkin osoittavat, että erityisesti Karjalan tasavallassa elää suuri joukko vepsäläisiksi itsensä mieltäviä, jotka eivät osaa vepsää. Tutkimuksessa tarkastellaan kyselytutkimuksen tulosten sekä haastattelujen ideologiakriittisen analyysin kautta vepsänpuhujien käsityksiä siitä, mikä on vepsän kielen merkitys etniseksi vepsäläiseksi identifioitumiselle. Fokuksessa on neljä aineistosta nousevaa teemaa: vepsän kielen osaaminen, vepsä äidinkielenä, passiin merkitty kansallisuus ja vepsäläiset sukujuuret.</span></p> <p class="leipsis">Tutkimuksessa erotetaan kaksi vepsänpuhujien ryhmää: puhekielistä varieteettia käyttävät kylävepsäläiset, jotka eivät osaa lukea vepsää, sekä vepsän nuoren standardikielen kanssa tekemisissä olevat koulutetut Petroskoin vepsäläiset. Ensimmäistä ryhmää edustavat aineistossa 143 keskivepsäläistä, joiden elinympäristö on yhä vepsänkielinen ja joista suurin osa on molempien vanhempiensa puolelta vepsäläistaustaisia. Jälkimmäistä ryhmää tarkastellaan ELDIA-projektissa saatujen tulosten valossa sekä projektin puitteissa tehtyjä haastatteluja lähemmin analysoiden.</p> <p class="leipsis"><span style="letter-spacing: -.05pt;">Aineiston analyysi osoittaa, että vaikka vepsän kielen taitoa voi pitää keskeisimpänä vepsäläisyyden määrittäjänä, se ymmärretään usealla eri tavalla. Kielitaidoksi voi riittää passiivinen kielen ymmärtäminen; laajimmillaan se kattaa myös standardikielen hallinnan. Kun kyse on äidinkielen määrittelystä, vepsän osalta vedotaan useimmin alkuperäkriteeriin, ei niinkään vepsän ensisijaisuuteen käyttökielenä. Passiin merkitty vepsäläinen tai venäläinen kansallisuus koetaan merkittäväksi seikaksi, mutta haastateltavien kokemukset siitä, missä määrin he ovat voineet itse valita kansallisuutensa, vaihtelevat. Vepsänpuhujat suhtautuvat liberaalisti vepsäläisten juurten määrittelyyn, eikä tutkimus anna viitteitä siitä, että yhteisöt pyrkisivät rajaamaan jäsenyyttään niiltä, jotka haluavat olla vepsäläisiä.</span></p> <p class="leipsis">&nbsp;</p> <p><strong>Knowing the minority language, mother tongue, roots or passport? Identifying as Veps in the 21st century</strong></p> <p>This article examines the linguistic and ethnic identification of speakers of the Veps language in 21<sup>st</sup>-century data. Earlier research has considered a knowledge of the Veps language an essential marker of being Veps. Instead, population censuses suggest that there is a significant group of people identifying as Veps without knowing the Veps language at all. Through analysing the results of a sociolinguistic survey and interview data, this study aims at unfolding the importance Veps speakers place on knowing the Veps language, the role of Veps as a mother tongue, Veps ancestry, and Veps nationality (indicated in passports) in identifying as Veps.</p> <p>Two data sets drawn from different speech communities are studied: firstly, rural users of Veps vernaculars who are typically not literate in the Veps language, and secondly, the so-called Veps elite or intelligentsia located predominantly in the city of Petrozavodsk and connected to the Veps revitalisation movement. The analysis of the data suggests that although the Veps language is seen as the most central factor in self-identification, definitions of language skills vary between the two groups as well as within them. Veps as a mother tongue is perceived as a matter of heritage, not one’s choice. Official implications of nationality marked in passports are given importance, but there are different experiences of one’s possibilities in affecting the choice of nationality in multilingual and multinational contexts. The data suggests that Veps speakers hold relatively liberal ideas on community membership and do not draw strict lines in defining who is allowed to consider themselves Veps.</p> Ulriikka Puura ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/virittaja/article/view/66881 ti, 19 kesä 2018 15:35:51 +0300 Martti Rapolan 1800-luvun sanakokoelma, sen tausta ja vaikutus https://journal.fi/virittaja/article/view/66978 <p>Artikkelissa tarkastellaan Martti Rapolan (1891–1972) sanakokoelmaa. Rapola tutki murteiden ohessa Ruotsin vallan ajan kirjasuomea uransa alusta saakka, mutta hän alkoi julkaista tutkimuksia 1800-luvun kielestä vasta 1930-luvulla saatuaan <em>Suomen kirjakielen kehitys</em> -teoksensa (1933) ensimmäisen osan julki. Vuosikymmenen jälkipuoliskolla hän alkoi koota aineistoa, josta vähitellen muotoutui merkitysten mukaan jaoteltu sanakokoelma.</p> <p>Aktiivisinta tämän kokoelman keruu ja hyödyntäminen tutkimuksessa näyttäisi olleen sotavuosina 1940-luvun alkupuoliskolla, jolloin julkiset arkistokokoelmat eivät olleet käytettävissä. Näkemyksensä 1800-luvun kielen kehityksestä Rapola kiteytti vuonna 1945 julkaisemansa suppean <em>Vanha kirjasuomi</em> -teoksen loppulukuun. Tätä hän ei teoksen myöhemmissä painoksissa enää muuttanut, vaikka hän julkaisikin laajimmat 1800-luvun kieltä koskevat erityistutkimuksensa vasta tämän jälkeen. Rapola hyödynsi sanakokoelmaansa vielä julkaistessaan valikoiman <em>Sanastomme ensiesiintymiä Agricolasta Yrjö-Koskiseen</em> (1960), mutta tässä teoksessa hän tarkasteli otsikon mukaisesti vain kirjasuomeen vakiintunutta sanastoa, joten suurin osa hänen kokoamastaan aineistosta jäi hyödyntämättä.</p> <p>Rapolan 1800-luvun sanakokoelman on arvioitu käsittävän 44&nbsp;000 sanalippua. Näistä pieni osa on poimintoja suomen murteista, vanhasta kirjasuomesta ja 1900-luvun kielestä, mutta valtaosa lipuista on poimintoja erilaisista 1800-luvun lähteistä: sanakirjoista ja sanastoista, kirjoista ja lehtiartikkeleista, (etupäässä julkaistujen editioiden kautta) hiukan myös kirjeistä ja päiväkirjoista. Lähteitä on kaikkiaan lähes 900. Niistä suurin osa on 1820–1860-luvuilta; etenkin vuosisadan äärivuosikymmeniltä lähteitä on niukasti.</p> <p>Rapola keskittyi poimimaan kirjasuomen itäisten kehittäjien tuotantoa. Nimekkeiden määrän pohjalta aineistossa parhaiten edustettuina ovat Elias Lönnrot, August Ahlqvist ja Volmar Schildt-Kilpinen, näitä harvinaisempina Reinhold von Becker, Carl Axel Gottlund ja eräät <em>Suomettaren</em> toimittajat. Länsisuomalaisia kielenkäyttäjiä Rapola on poiminut selvästi vähemmän, mikä liittyy osittain siihen, että hän on tarkastellut hyvin niukasti vanhan läntisen kirjakielen suorinta jatkumoa edustavaa 1800-luvun hengellistä kirjasuomea. Poimintojensa niukkuuden vuoksi kirjasuomen pohjoisten kehittäjien, kuten Carl Niclas Keckmanin ja Klaus Johan Kemellin, merkitys ei Rapolalle auennut eikä hän täysin ymmärtänyt hämäläisen Jaakko Juteininkaan roolia. Näin Rapolan sanakokoelman painotukset muokkasivat 1800-luvun kirjasuomesta hänen tutkimustensa kautta vakiintunutta kuvaa. Tämä alkoi muuttua vasta, kun tutkimuksessa alettiin tarkastella myös sellaisia aihealueita ja henkilöitä, joita Rapola oli tutkinut vain niukasti, jos lainkaan.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>The 19th-century word collection of Martti Rapola, its background and influence</strong></p> <p>Martti Rapola (1891–1972) conducted research on Finnish dialects and Old Literary Finnish throughout his long career. It was not until 1933, however, that he published his first study on 19th-century Finnish, after the publication of his influential book <em>Suomen kirjakielen kehitys</em> (‘The Development of the Finnish Literary Language’). In the late 1930s, Rapola began collecting material for what would develop into a word collection of 19th-century Finnish based on word meaning. This collection is the focus of this article.</p> <p>The most active phase in the collection and study of this material seems to have been during the war years 1940–1945, when public archive collections were not at his disposal. In 1945 Rapola published the booklet <em>Vanha kirjasuomi</em> (Old Literary Finnish), in the final chapter of which he went on to formulate his ideas on the development of 19th-century Finnish as well. He did not revise his early thoughts on this subject, even though he published his most substantial studies on 19th-century Finnish in the late 1940s and the 1950s. In 1960 Rapola published <em>Sanastomme ensiesiintymiä</em>, a lexical selection of the first appearances of Finnish words. In this book he only dealt with words still in use, leaving the bulk of his collection unpublished.</p> <p>In its entirety, Rapola’s collection contains approximately 44 000 word notes. The majority of these are based on dictionaries, glossaries, books and articles published in the 19th century, and only a small fraction contains either earlier or later literary language, or material from unpublished sources such as diaries and letters. The list of sources consists of nearly 900 bibliographical entries. These are predominantly from the years 1820–1870; thus, both the beginning and the end of the century are sparsely represented.</p> <p>Rapola focused largely on works by 19th-century representatives of eastern Finnish dialects. Authors like Elias Lönnrot, August Ahlqvist and Volmar Schildt-Kilpinen are very well represented in the collection, while there is less material from Reinhold von Becker, Carl Axel Gottlund and some of the editors of the magazine <em>Suometar</em>. Rapola showed less interest in the works of western dialect representatives, especially for religious literature, which had a long tradition in Western Finland. Due to the scarcity of western material, he failed in his studies to understand the role of the Tavastian author Jaakko Juteini as well as the significance of northern Finnish writers. It was not until scholars started to pay attention to individuals and themes largely overlooked by Rapola that views on 19th-century Finnish began to reach a new stage of development.</p> Petri Lauerma ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/virittaja/article/view/66978 ti, 19 kesä 2018 15:35:14 +0300 Mahdollisuuksien rajoissa https://journal.fi/virittaja/article/view/69051 <p>Maiju Strömmerin suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 15. joulukuuta 2017. Vastaväittäjänä toimi dosentti Leena Kuure Oulun yliopistosta ja kustoksena professori Minna Suni.</p> <p><strong>Maiju Strömmer</strong>: <em>Mahdollisuuksien rajoissa. Neksusanalyysi suomen kielen oppimisesta siivoustyössä.</em> Jyväskylä Studies in Humanities 336. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto 2017.</p> <p>Kirja on luettavissa osoitteessa <a href="http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7265-3">http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7265-3</a></p> Maiju Strömmer ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/virittaja/article/view/69051 to, 14 kesä 2018 11:25:40 +0300 Rajakarjalaismurteiden avoimet persoonaviittaukset https://journal.fi/virittaja/article/view/69000 <p>Milla Uusituvan suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Itä-Suomen yliopistossa 15. joulukuuta 2017. Vastaväittäjänä toimi dosentti Maria Vilkuna Helsingin yliopistosta ja kustoksena dosentti Hannele Forsberg.</p> <p><strong>Milla Uusitupa</strong>: <em>Rajakarjalaismurteiden avoimet persoonaviittaukset</em>. Publications of The University of Eastern Finland. Dissertations in Education, Humanities, and Theology 117. Joensuu: University of Eastern Finland.</p> <p>Kirja on luettavissa osoitteessa <a href="http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-2646-3/urn_isbn_978-952-61-2646-3.pdf">http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-2646-3/urn_isbn_978-952-61-2646-3.pdf</a>.</p> Milla Uusitupa ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/virittaja/article/view/69000 to, 14 kesä 2018 11:25:14 +0300 Evaluointi opettajan vuorovaikutustoimintana (tulossa) https://journal.fi/virittaja/article/view/68977 <p>Pilvi Heinosen suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopistossa 16. joulukuuta 2017. Vastaväittäjänä toimi dosentti Mia Halonen Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Marja-Leena Sorjonen.</p> <p><strong>Pilvi Heinonen</strong>: <em>Evaluointi opettajan vuorovaikutustoimintana: osallistujuuden ulottuvuudet luokkahuoneessa</em>. Helsinki: Helsingin yliopisto 2017.</p> <p>Väitöskirja on luettavissa osoitteessa <a href="https://helda.helsinki.fi/handle/10138/228394">https://helda.helsinki.fi/handle/10138/228394</a>.</p> <p>&nbsp;</p> Pilvi Heinonen ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/virittaja/article/view/68977 to, 14 kesä 2018 11:26:06 +0300 Sotkamon murretta tallentamassa https://journal.fi/virittaja/article/view/69703 Laura Arantola, Sini Heinoja, Maria Kok, Henna Massinen, Milla Uusitupa ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/virittaja/article/view/69703 ti, 19 kesä 2018 15:36:30 +0300 Kertomus Kotikielen Seuran 142. toimintavuodesta https://journal.fi/virittaja/article/view/70157 Pilvi Heinonen ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/virittaja/article/view/70157 ti, 19 kesä 2018 15:37:28 +0300 Megatrendi: julkisten hyvinvointialojen tekstualisoituminen https://journal.fi/virittaja/article/view/67802 <p>Arvioitu teos</p> <p><strong>Ulla Tiililä &amp; Kati Karvinen</strong> (toim.): <em>Elämän ja kuoleman tekstit: kirjoittaminen sosiaali- ja hoitotyössä.</em> Helsinki: Kotimaisten kielten keskus 2017. 203 s. ISBN 978-952-5446-90-6. Kirja on luettavissa osoitteessa <a href="http://scripta.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk50/Elaman_ja_kuoleman_tekstit.pdf">http://scripta.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk50/Elaman_ja_kuoleman_tekstit.pdf</a>.</p> Eveliina Korpela ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/virittaja/article/view/67802 ti, 19 kesä 2018 15:39:06 +0300 Suomenruotsin murteista, vaihtelusta ja muuttuvasta kielimaisemasta https://journal.fi/virittaja/article/view/68868 <p>Arvioidut teokset</p> <p><strong>Ann-Marie Ivars</strong>: <em>Dialekter och småstadsspråk.</em> Svenskan i Finland – i dag och i går I:1. Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland 798. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland 2015. 464 s. isbn 978-951-583-336-5.</p> <p><strong>Marika Tandefelt</strong> (toim.): <em>Gruppspråk, samspråk, två språk</em>. Svenskan i Finland – i dag och i går I:2. Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland 799. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland 2015. 252 s. isbn 978-951-583-337-2.</p> Mikko Kuronen ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/virittaja/article/view/68868 ti, 19 kesä 2018 15:38:27 +0300 Suomenruotsi painettuna, koulussa ja yhteiskunnassa https://journal.fi/virittaja/article/view/68931 <p>Arvioidut teokset</p> <p><strong>Marika Tandefelt</strong> (toim.): <em>Språk i prosa och press</em>. Svenskan i Finland – i dag och i går II:1. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland 2017. 242 s. isbn 978-951-583-362-4.</p> <p><strong>Marika Tandefelt</strong> (toim.): <em>Språk i skola och samhälle</em>. Svenskan i Finland – i dag och i går II:2. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland 2017. 207 s. isbn 978-951-583-363-1.</p> Pirjo Hiidenmaa ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/virittaja/article/view/68931 ti, 19 kesä 2018 15:32:24 +0300 Etunimien ajankuva https://journal.fi/virittaja/article/view/68985 <p>Arvioitu teos</p> <p><strong>Minna Saarelma-Paukkala</strong>: <em>Etunimikirja. Suomalaiset nimitrendit 2000-luvulla</em>. Kirjokansi 135. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2017. 268 s. isbn 978-952-222-831-14</p> Sirkka Paikkala ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/virittaja/article/view/68985 ti, 19 kesä 2018 15:39:42 +0300