Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirja https://journal.fi/ssvk fi-FI [email protected] (P. T. Kuusiluoma) [email protected] (Maria Vasenkari) la, 21 marras 2015 05:37:19 +0200 OJS 3.1.0.1 http://blogs.law.harvard.edu/tech/rss 60 Varpasalon Hirvoset https://journal.fi/ssvk/article/view/53283 <p>Varpasalon Hirvosten kantaisä Pentti Hirvonen (1709–1785) muutti 1730-luvun lopulla Varpasalon saareen Rääkkylässä. Tuomiokirjojen avulla hänen isäkseen on selvinnyt 20 kilometrin päässä Liperin Roukalahdella asunut Heikki Heikinpoika Hirvonen, jonka isä Heikki Hirvonen mainitaan asuneen Roukalahdella ainakin vuodesta 1681. Vanhemman Heikki Hirvosen syntyperää ei ole asiakirjalähteiden perusteella pystytty selvittämään.</p><p>Lähdetietojen perusteella Pentti Hirvonen on ollut karjalainen kauppamies, joka on maanviljelyksen lisäksi hankkinut tuloja välittämällä kauppatavaroita. Taloudellinen aktiivisuus periytyi hänen jälkeläisilleen, jotka pystyivät kasvattamaan varallisuuttaan ja hankkimaan 1800-luvun alusta alkaen taloja mm. Jaaman, Niemisen, Oravisalon ja Rääkkylän kylistä sekä Pyhäselän Mulosta. Maakaupan vapautumisen myötä Pentti ja Elias Hirvonen saivat vuonna 1861 luvat perustaa maakaupat Rääkkylän kirkonkylään. Kaksi Juhana Hirvosta ja Simo Hirvonen taas toimivat kauppiaina Joensuussa. Aktiivisuus ilmeni sosiaalisen aseman nousuna, mikä näkyi suvun jäsenten toiminnassa seurakunnan ja kunnan luottamustehtävissä.</p><p>Luonteenomainen piirre Varpasalon Hirvosen suvulle on ollut laaja verkottuminen avioliittojen kautta sekä suvun jäsenten kesken ja vastaavien muiden karjalaisten sukujen kanssa. Kantaisä Pentin kaikki kolme aikuisikään varttunutta lasta avioituvat kolmen onkamolaisen Mikko Simosen lapsen kanssa. Simosen liikemiessuvun kautta Varpasalon Hirvoset liittyivät laajaan Tohmajärvelle ja Kiihtelysvaaraan ulottuvaan sukulaisverkostoon.</p><p>Suvun jäsenistä voidaan mainita mm. serkukset Pentti Heikinpoika Hirvonen (1764–1839) ja Pentti Pentinpoika Hirvonen (1766–1838) Varpasalosta, jotka saivat vuonna 1805 Suomen Talousseuran palkinnon taloissa tehdystä kiitettävästä työstä. Juhana Hirvonen (1798–1878) Varpasalosta sai vuonna 1854 ansioistaan Talousseuran suuren mitalin. Luottamustehtävissä toimi Jaaman Mikko Hirvonen (1810–1896), joka oli Rääkkylän kunnallislautakunnan ensimmäinen esimies. Kauppias Elias Hirvonen (1827–1910) Rääkkylän kirkonkylästä oli talonpoikaissäädyn valtiopäiväedustaja v. 1883. ”Kauppa-Pentti” Hirvonen (1826–1877) tuli puolestaan tunnetuksi talonpoikaisrunoilijana. Elinkeinoelämään jättivät merkittävät jäljet raatimies Simo Hirvonen (1839–1901) Joensuusta, joka keräsi mittavan omaisuuden sekä Johannes Wilhelm Hirvonen (1850–1883), joka oli Aamulehti-yhtiön ensimmäinen johtokunnan puheenjohtaja.</p> Juha Rouvinen ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/ssvk/article/view/53283 ma, 16 marras 2015 21:06:49 +0200 Kuhmon ja Nurmeksen Immosten varhaiset sukupolvet https://journal.fi/ssvk/article/view/53303 <p>Nykyisen Kuhmon alueelle Katerman Tikkalaan nro 19 asettui 1700-luvun alkupuoliskolla kotivävyksi Paavo Immonen (taulu 1), joka oli lähtöisin todennäköisesti Nurmeksen Ylikylästä vanhempinaan Lauri Immonen ja Valpuri Ikonen. Edeltävänä aikana 1500-luvulla ja 1600-luvun alussa Immosia oli asunut eritoten Savossa. Tarkastelussa olevan sukuhaaran vanhin edustaja Nurmeksessa on Lauri Immonen, joka ensi kerran mainitaan 1666 Saramojärven kylässä talollisena ja joka oli luultavasti Paavon isänisä. Paavo Immosella varttui aikuisikään harvinaisen suuri määrä lapsia, ainakin kahdeksan. Hänen jälkeensäkin suvun jäsenet liikkuivat lääninrajan yli Pohjois-Karjalan pohjoisosan ja Kainuun kesken tuon tuosta. Erkki Paavonpoika Immosen (taulu 2) pojista Juuso muutti kruununtalolliseksi Karhunpäähän nykyisen Valtimon alueelle ja Matti (taulu 3) puolestaan Saramojärvelle, suvun vanhaan asuinkylään. Kuhmon ja Nurmeksen Immoset olivat arvostettuja ja hyvin toimeentulevia jäseniä yhteisössään. Sosioekonomisesti vakaa asema näkyi muun muassa paikallisyhteisön eri luottamustehtävinä. Saramojärven sukuhaara Nurmeksessa kohtasi 1800-luvun puolivälissä pahoja vastoinkäymisiä, kun parhaassa iässään ollut isäntä Erkki Erkinpoika Immonen (taulu 5) kuoli 1850 vain 43-vuotiaana ja hänen asumansa tila päätyi myyntiin kohta seuraavana vuonna. Erkin jälkeläiset asuivat sen jälkeen pienemmillä tiloilla, ja monet heistä päätyivät lopulta tilattoman väestön joukkoon. Paavo Immosta ja hänen jälkeläisiään seitsemän sukupolven ajalta tarkastellaan tässä monipuolisesti eri viranomaisten tuottamien asiakirjalähteiden kautta. Kuopion lääninhallituksen arkistossa olevat kruununtilojen asiakirjat tarjoavat hyvin yksityiskohtaisen ja mielenkiintoisen lähdekokonaisuuden Ruotsin ajan lopun ja autonomian ajan talonpoikaiseen asumiseen ja maatalouteen. Niihin sisältyy myös ainutlaatuista tietoa kruununtilan hallintaoikeuden siirtymisestä henkilöltä toiselle.</p> Jukka Kokkonen ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/ssvk/article/view/53303 ti, 17 marras 2015 20:50:23 +0200 Aurajoen Halistenkosken historiaa https://journal.fi/ssvk/article/view/53302 <p>Nykyisin Turun kaupunkiin kuuluva Aurajoen Halistenkoski syntyi maan noustessa jääkauden jälkeen vuosien 800─1000 välillä. Kosken ympäristössä on runsaasti pronssi- ja rautakautisia muinaismuistoja ja asutusjälkiä, kuten varhaisin Suomesta tunnettu Ravattulan kirkko. Itse Halistenkoski on suomalaisten koskien mittakaavassa putouskorkeudeltaan vähäinen, mutta sen merkitys suomalaisen teollisuuden historiassa on mittava. Kosken myllytoiminta ja kalastus tunnetaan jo 1300-luvulta, kun Turun piispa ja kirkolliset laitokset omistivat ne. Varsinainen teollistuminen koskella alkoi jo 1500-luvulla, kun katolisen kirkon omistukset koskella peruutettiin kruunulle, joka perusti sinne kalastamon ja tuotantolaitoksia. Turun linnan verkakutomon valkkimylly, jossa kangas käsiteltiin veran määrämittoihin, pystytettiin Halisiin jo 1550-luvulla. Seuraavalla vuosisadalla koski lahjoitettiin Turun kaupungille virkamiesten palkkaukseen ja valkki korvattiin armeijan sotamiesten housuihin käytettyjen pukinnahkojen käsittelyyn erikoistuneella tamppimyllyllä. Kosken teollinen käyttö laajeni 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa, kun sen vuokrasi kaupungilta 50 vuodeksi apteekkari Erik Julin. Hän rakennutti koskelle kokonaan padon ja tehokkaammat tuotantolaitokset. Koskella tuotettiin varsinaisen viljan jauhamisen lisäksi luujauhoa lannoitteeksi ja puusepän liiman raaka-aineeksi, jauhettiin liitua ja värejä maalien raaka-aineeksi, sahattiin lautoja sekä valmistettiin tekovillaa kankaisiin ja käsiteltiin hamppua purjekankaiden raaka-aineeksi. Lisäksi koskella kalastettiin edelleen ja otettiin kylmäkylpyjä saunassa. 1920-luvulla Turun vesilaitos tuli kosken vesivarojen pääasialliseksi käyttäjäksi, sillä suurin osa Turun vedestä otettiin kosken yläpuolelta. Turun vesi otetaan tänään muualta ja vesilaitoksella toimii muun muassa Turun vesilaitosmuseo. Nykyisin koski on ulkoilijoiden, melojien ja kalastajien virkistyskäytössä. Halistenkoski on myös osa Aurajoen kansallismaisemaa ja Turun kansallista kaupunkipuistoa.</p> Veli Pekka Toropainen ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/ssvk/article/view/53302 ti, 17 marras 2015 20:39:11 +0200 Teaterhus och lantbruk. Den mångsysslande apotekaren C. J. Wikberg https://journal.fi/ssvk/article/view/53311 <p>Carl Johan Wikberg föddes 25.5.1816 i Hattelmala, Vånå socken, som sjätte barnet till bokhållaren Emanuel Wijkberg och hans hustru Anna Gustava Nygrén. Carl Johan inledde sin skolgång i Tavastehus trivialskola, och fick 1830 anställning som farmacielev på Gustaf Adolf Bjuggs apotek i Tavastehus. Efter avlagd farmaceutexamen flyttade Wikberg till S:t Petersburg där han konditionerade på Forsmans apotek. Fyra år senare återvände han till Finland, och 1841 avlade han provisorsexamen. Wikberg grundade Apoteket vid Skillnaden i Helsingfors, som öppnades år 1854 och leddes dess verksamhet fram till 1863. I likhet med många andra apotekare och borgare och handelsmän var han vid sidan av sin egentliga förvärvsverksamhet också engagerad i stadens olika kommittéer och direktioner. Speciellt aktiv var han i det nya teaterhusbolag som 1860 lät uppföra ett nytt teaterhus i sten vid Skillnaden. Wikberg invaldes i teateraktiebolagets direktion och ledde som verkställande direktör bolagets verksamhet fram till branden i maj 1863. Det första stående teatersällskapet i Finland uppsattes på teatern under Wikbergs tid. Wikberg sysslade också med industriell verksamhet, precis om många av hans kolleger; på 1870- och 1880-talen ägde han bl.a. Dickursby oljeslageri, föregångaren till nuvarande Tikkurila Oy. Wikbergs intressesfär sträckte sig dock ännu längre än så. Den senare hälften av sitt liv ägnade han sig främst åt modernäringen, lantbruket. Åren 1859–1876 ägde han Söderkulla gård i Sibbo där han grundade han en jordbruksskola. I egenskap av skolföreståndare, lärare, föreningsaktiv, affärsman och utredningsman arbetade han ivrigt för att befrämja själva lantbruket samt dess binäringar, i synnerhet konstgödslingen, mejeriverksamheten och hemslöjden ända fram till sin bortgång i mars 1886.</p> Christoffer Sundman ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/ssvk/article/view/53311 ke, 18 marras 2015 19:32:33 +0200 Charta Sigillata -luettelot. Jämsässä, Laukaassa ja Saarijärvellä avioliittoon kuulutetuilta perityn leimaveron tilitysluettelot vuosilta 1733–1748 https://journal.fi/ssvk/article/view/53312 <p>Ruotsissa määrättiin 1660, että tietyt julkiset asiakirjat, kuten oikeusistuimien päätösten kopiot, testamentit, kauppakirjat, erilaiset valtakirjat, pöytäkirjanotteet ym. tuli kirjoittaa leimapaperille, josta kruunu peri määrätyn hinnan. Itse leimapaperi oli virallisella merkinnällä varustettu paperi, jossa merkintä ilmoitti maksun suuruuden. Kuuluttaminen avioliittoon ei kuulunut alunperin leimaveron piiriin. Valtion rahantarve kasvoi kuitenkin suuren Pohjan sodan aikana siinä määrin, että vuonna 1718 annetun uuden asetuksen selityksissä mainittiin myös avioliittoon kuuluttaminen leimaveron alaiseksi toimenpiteeksi. Leimaveron perintätavassa siirryttiin 1733 alkaen leimapaperipohjaisesta keruusta käteismaksuun, joka suoritettiin suoraan kirkkoherralle tai hänen edustajalleen. Kirkkoherrat puolestaan luovuttivat kertyneet varat seuraavan vuoden ensimmäisessä veronkantotilaisuudessa kruununvoudeille tai heidän edustajilleen ja samalla jättivät allekirjoitetun selvityksen kuulutetuista ja heiltä perityistä maksuista. Juuri näistä selvityksistä, joista usein käytetään lyhyesti nimitystä charta sigillata -luettelot, tässä on kyse. Avioliittokuulutuksesta perityn leimaveron tilitysluettelot häviävät läänintileistä vuoden 1748 jälkeen, sillä leimaveron käteiskeruusta luovuttiin 1. toukokuuta 1748 ja palattiin jälleen leimapaperin käyttöön. Turun rauhassa Venäjään liitetyissä seurakunnissa leimaveron tilitysluetteloita tosin laadittiin vielä tämänkin jälkeen aina vuoteen 1756 saakka, sillä Ruotsin valtakunnassa annetut asetusmuutokset eivät luonnollisestikaan koskeneet Venäjään liitettyjä alueita. Jämsän, Laukaan ja Saarijärven tilitysluettelot löytyvät Ylä-Sääksmäen kihlakunnan tiliasiakirjojen joukosta. Luetteloissa mainitut päivämäärät voivat olla ensimmäisen kuulutuksen päivämääriä, leimaveron maksupäiviä tai jopa vihkimispäiviä.<strong> </strong>Luetteloiden luotettavuus tosin on jossain määrin kyseenalainen, sillä tilitys- ja säilyneiden vihittyjen luetteloiden vertaaminen osoittaa, että osa löytyneistä luetteloista näyttää olevan puutteellisia.<strong></strong></p> Heikki Vuorimies ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/ssvk/article/view/53312 ke, 18 marras 2015 19:51:04 +0200 "Torneå den 4: Januarij 1809". 1808 års avlöningsrullor för Tavastehus läns infanteriregemente och Rautalampi kompani https://journal.fi/ssvk/article/view/53313 <p>Sveriges krigsarkiv (SKrA) fins icke-mikrofilmade rullor för Tavastehus läns infanteriregemente, vilket inte är allmänt känt. Rullorna förvaras i samlingen <em>Finska regementen </em>(FR) och finns bland <em>Tavastehus läns Infanterie Regementes </em>(TLIR)<em> </em>handlingar<em> i kartong eller band nr 29</em>. Den viktigaste av dessa rullor är 1773 års besiktnings- och kassationsmunsterrulla, som fattas i Militariasamlingen i Finlands Riksarkiv.</p><p>Några rullor ger ny kännedom om manskapets förhållanden och öden under Finska kriget 1808–1809, särskilt de vid årsskiftet 1808–1809 daterade avlöningsrullorna för Livkompaniet, Överstelöjtnantens kompani och Rautalampi kompani för år 1808.</p><p>Det är omöjligt att renskriva alla ovannämnda avlöningsrullor, men jag har tagit som exempel Rautalampi kompanis rullor daterade i Torneå den 4 januari 1809. Den ena är rullan över det ordinarie manskapet och den andra över vargeringsmanskapet. Båda beskriver situationen i slutet av år 1808. Vad som hände efter det är en annan sak.</p><p>Rullor eller handlingar rörande det ordinarie manskapet har uppkommit eftersom kronan stod för några finska infanteriregementens uppehälle genom att betala soldaterna årslön ur skatteintäkterna från hemkallshemman. Denna så kallade kronolön utbetalades i Åbo, Björneborgs, Nylands och Tavastehus läns infanteriregementen. I de övriga infanteriregementena betalades årslönen av roten som underhöll soldaten, så där uppkom inga motsvarande kontoböcker eller avlöningsrullor. Reservtrupperna hade tillgodohavanden i form av så kallade beklädningspenningar. Dessa penningar, jämförbara med en årslön, utbetalades via lantränteriet. Samma slags avlöningsrullor finns också i Finlands Riksarkiv.</p><p>Men hur är det med förluster i kriget? Man kan jämföra motsvarande rullor i Sveriges Krigsarkiv och i Finlands Riksarkiv. I tabell 1 kan man se att dessa handlingar kompletterar varandra. De handlingar som finns i Finlands Riksarkiv är skrivna för beräkning av årslön efter kriget år 1812 och då var det inte viktigt att veta vad som hände mellan krigsutbrottet och fredsslutet om mannen kom hem eller levde. Årslönen beräknades nämligen per månad, och därför var det viktigast att veta hur många månader mannen hade varit i tjänst. Kanske därför innehåller avlöningsrullorna i Finlands riksarkiv inte alla de uppgifter som finns i avlöningsrullorna i Sveriges Krigsarkiv.</p><p> </p> Heikki Vuorimies ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/ssvk/article/view/53313 ke, 18 marras 2015 20:51:56 +0200