Naudan alkiohuuhtelun kehittäminen - superovulaatiokäsittely ja tuorealkioiden viileäkuljetus
Abstrakti
Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää naudan alkiohuuhtelun superovulaatiokäsittelyohjelmaa ja tuorealkioiden viileäkuljetusta. Tutkimuksessa selvitettiin, poikkeaako nykyisin käytössä olevan kahdeksan pistoksen superovulaatiokäsittelyohjelman ja uuden kahden pistoksen superovulaatiokäsittelyohjelman kyky tuottaa siirtokelpoisia alkioita toisistaan. Tutkimus toteutettiin Luonnonvarakeskuksen Maaningan toimipisteen tutkimuspihatossa (Cowlab™) ja alkioiden viileäkuljetuksen osalta yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen Jokioisten toimipisteen ja Viking Geneticsin kanssa. Tutkimukseen valittiin 12 lypsylehmää. Lehmille toteutettiin kumpikin superovulaatiokäsittely arvotussa järjestyksessä ja alkiohuuhtelut, joiden jälkeen alkiosaanto laskettiin. Siirtokelpoisten alkioiden kehitysaste ja laatu arvosteltiin. Surkastuneet alkiot ja hedelmöittymättömät munasolut hävitettiin. Siirtokelpoiset tuorealkiot pakattiin olkiin ja lähetettiin viileäkuljetuksessa Luonnonvarakeskuksen Jokioisten toimipisteeseen, jossa tarkasteltiin, kuinka pitkän viileäsäilytyksen (1,3,5 tai 7 vrk) tuorealkiot kestivät. Tämä arvioitiin jatkokasvattamalla alkioita kasvatuskaapissa viileässä säilyttämisen jälkeen ja tarkastamalla alkioiden edelleen kehittyminen 24, 48 ja 72 tuntia jatkokasvatuksen aloittamisesta. Tutkittujen superovulaatiokäsittelyohjelmien alkiontuottokyky ei poikennut tilastollisesti merkitsevästi toisistaan (p=0.47). Kokeeseen valituista lehmistä kahdeksan alkiohuuhdeltiin onnistuneesti molemmilla alkiohuuhtelukierroksilla. Nämä lehmät tuottivat kahdeksan pistoksen superovulaatiokäsittelyohjelmalla keskimäärin 12,50 ±7,11 ja kahden pistoksen käsittelyohjelmalla keskimäärin 10,13 ± 4,67 siirtokelpoista alkiota alkiohuuhtelua kohti. Parhaiten tuorealkiot kestivät yhden ja kolmen vuorokauden viileäsäilytyksen. Yhden vuorokauden ajan viileäsäilytetyistä tuorealkioista keskimäärin 71,2% säilytti edelleen kehittymiskykynsä viileäsäilytyksen jälkeisessä jatkokasvatuksessa kuoriutumalla munasolun keton sisältä. Tutkimuksen tulos on kahden pistoksen superovulaatiokäsittelyohjelman kannalta lupaava. Tulosta voivat hyödyntää toimeksiantajan ja yhteistyö kumppanien lisäksi nautatilalliset. Tulevaisuudessa uuden superovulaatiokäsittelyohjelman tutkimusta tulisi jatkaa suuremmalla otoskoolla, välttämällä voimakasta kiimojen yhdenaikaistamista käsittely ohjelmien välillä ja seuraamalla käsiteltyjen lehmien kiimakierron toimintaa pidempään alkiohuuhteluiden jälkeen, jolloin mahdolliset kahden pistoksen superovulaatiokäsittelyohjelman aiheuttamat häiriöt kiimakierron toiminnassa voitaisiin selvittää.