Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti https://journal.fi/sla <div id="customblock-esittely" class="pkp_block block_custom"> <div class="content"> <p><strong>Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti</strong> on kotimainen tiedejulkaisu, jossa käsitellään terveyteen, sairauteen ja hyvinvointiin liittyviä aiheita yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Kirjoitukset voivat edustaa esimerkiksi kansanterveystiedettä, terveyssosiologiaa, yhteiskuntapolitiikkaa, terveystaloustiedettä tai terveydenhuoltotutkimusta.&nbsp; Lehti julkaisee empiirisiä, teoreettisia ja metodisia alkuperäisartikkeleita, tieteellisiä katsauksia ja tutkija-puheenvuoroja sekä muita kirjoituksia suomen ja ruotsin kielellä. <strong>Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.</strong></p> </div> </div> Sosiaalilääketieteen yhdistys ry fi-FI Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti 0355-5097 Tekijänoikeudet julkaistavaksi hyväksyttyyn artikkeliin siirtyvät kansainvälisen tekijänoikeuskäytännön mukaisesti Sosiaalilääketieteelliselle Aikakauslehdelle. Käsikirjoitus julkaistaan paperimuodossa ja sen tiivistelmä julkaistaan sähköisessä muodossa. Kustantaja varaa oikeuden julkaista artikkelin myös sähköisessä muodossa. Eutanasia on koko yhteiskunnan asia https://journal.fi/sla/article/view/70261 Anja Terkamo-Moisio ##submission.copyrightStatement## 2018-04-27 2018-04-27 55 2 10.23990/sa.70261 Kouluterveydenhuollon suunnitelmallisuus ja yhtenäinen taso kouluterveydenhuollon toimintaohjelmien valossa https://journal.fi/sla/article/view/70262 <p>Kouluterveydenhuollon tulee olla suunnitelmallista, laadukasta ja tasoltaan yhtenäistä.&nbsp; Vuonna 2009&nbsp; annettu asetus velvoittaa kuntia tekemään yhtenäisen toimintaohjelman lasten ja nuorten ehkäiseville terveyspalveluille. Tutkimuksessa arvioidaan kouluterveydenhuollon suunnitelmallisuutta ja yhtenäistä tasoa toimintaohjelmien avulla. Vertailukelpoista arviointia varten kehitimme toimintaohjelmamittarin. Mittari ja arvioinnin tulos kuvataan artikkelissa. Aluehallintovirastotkeräsivät toimintaohjelmat alueensa terveyskeskuksista 2011–2012 (N= 136, 87%).&nbsp; Arviointiin kehitettiin mittari, joka koostuu 38:sta säädöksiin perustuvasta indikaattorista. Nämä ryhmiteltiin seitsemään ulottuvuuteen (sitoutuminen, johtaminen, yhteistyö, voimavarat, laajat terveystarkastukset,<br>muut terveystarkastukset ja terveysneuvonta, erityinen tuki). Mittarin maksimipisteet olivat 76. Toimintaohjelmien kouluterveydenhuoltoa koskevat osat arvioitiin mittarin avulla. Toimintaohjelmien kokonaispisteet vaihtelivat välillä 0–70 (0–92 % maksimista). Keskiarvo oli 39.6 (52 %). Seitsemästä ulottuvuudesta matalimmat pisteet sai voimavarat (2,7/8 pistettä) ja korkeimmat muut terveystarkastukset ja terveysneuvonta (7,3/12 pistettä). Suurten terveyskeskusten toimintaohjelmat saivat korkeammat pisteet (46,5) kuin pienempien (29,5). Ensimmäiset asetuksen mukaiset toimintaohjelmat olivat vaihtelevia ja niiden suunnittelussa todettiin puutteita. Kehitetyn mittarin avulla kouluterveydenhuoltoa voidaan arvioida vertailukelpoisesti yli koko maan. Nyt raportoidut tulokset toimivat perustasona kouluterveydenhuollon seurannassa. Mittaria voidaan soveltaa myös muille alueille ja hyödyntää kouluterveydenhuollon kehittämisessä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhteydessä.</p> Marjut Frantsi-Lankia Hanne Kivimäki Kirsi Wiss Vesa Saaristo Timo Ståhl Arja Rimpelä ##submission.copyrightStatement## 2018-04-27 2018-04-27 55 2 10.23990/sa.70262 Äidin vanhemmuustyylin ja vanhemmuuden stressin ja vanhempien nukuttamistyylin yhteys kahdeksan kuukauden ikäisen lapsen univaikeuksiin https://journal.fi/sla/article/view/70263 <p>Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin perheympäristöä kuvaavien tekijöiden, äidin vanhemmuuden&nbsp; stressin, äidin vanhemmuustyylin ja vanhempien nukuttamistyylin sekä kahdeksan kuukauden ikäisen lapsen univaikeuksien välistä yhteyttä. Aineistona käytettiin Lapsen uni ja terveys-tutkimushankkeessa kerättyä kyselyaineistoa. Tutkimushankkeessa kerätään pitkittäisaineistoa vuonna 2011 ja vuonna 2012 syntyvien lasten vanhemmilta. Hanke on toteutettu Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella. Tässä tutkimuksessa käytettiin aineistoa, joka oli kerätty raskausaikana (n=1667) ja lapsen ollessa kahdeksan kuukauden ikäinen (äitien n=1289 ja lasten n=1294). Analyysimenetelminä käytettiin logistista ja lineaarista regressioanalyysia. Tulosten perusteella lapsen univaikeuksiin olivat yhteydessä äidin kokema vanhemmuuden stressi, korkeampi koulutus,sekä vanhemman käyttämät aktiiviset ja passiiviset fyysiset nukuttamistyylit.</p> Niina Häkälä Pirjo Pölkki Juha Hämäläinen Tiina Paunio Anneli Kylliäinen Outi Saarenpää-Heikkilä Juulia Paavonen ##submission.copyrightStatement## 2018-04-27 2018-04-27 55 2 10.23990/sa.70263 Naisyrittäjien työhyvinvointi https://journal.fi/sla/article/view/70264 <p>Artikkelissa kuvataan naisyrittäjien työhyvinvointia ja sen yhteyksiä työhyvinvointia ja liiketoimintaa tukevien palvelujen käyttöön. Tukipalveluina tarkastellaan työterveyshuolto- ja kuntoutuspalveluita sekä Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY) tarjoamia koulutusrahoitus-, konsultointi- ja neuvontapalveluita. Tutkimusaineisto (n=128) kerättiin sähköisellä kyselyllä vuosina 2010–2011 naisyrittäjien työhyvinvoinnin ja liiketoimintaosaamisen sekä yrittäjien sijaisjärjestelmän kehittämishankkeessa Keski-Suomessa. Naisyrittäjien työhyvinvointia kuvaavien muuttujien ja tukipalveluiden käytön välisiä yhteyksiä ja niiden tilastollista merkitsevyyttä tarkasteltiin ristiintaulukoimalla ja Fisherin tarkalla testillä.&nbsp; Naisyrittäjät (84 %) olivat omistautuneita työlleen ja tarmokkaita työssään. Heitä kuormitti yleisimmin työn epävarmuus sekä työn keskeytykset ja kiire. Työnantajayrittäjät kokivat stressiä enemmän kuin yksinyrittäjät (p = 0,039). Työterveyshuoltopalvelujen kattavuus oli heikko erityisesti yksinyrittäjien (13 %) keskuudessa, ja kuntoutuspalveluja oli käyttänyt harva naisyrittäjä (11 %). ELY-keskuksen neuvonta- ja yrittäjien koulutuspalvelujen käyttö oli sen sijaan melko yleistä (44 %). Naisyrittäjien psykososiaalisista kuormitustekijöistä työn keskeytyksillä ja kiireellä oli yhteys yrityskohtaisten<br>konsultointipalvelujen käyttöön (p = 0,024). Työn keskeytyksistä ja kiireestä kärsivät yksinyrittäjät olivat muita yleisemmin työterveyshuoltopalvelujen piirissä (p = 0,029). Työntekijöiden poissaoloista kuormittuneet työnantajayrittäjät olivat järjestäneet muita useammin työterveyshuoltopalvelut työntekijöilleen (p = 0,001). Tutkimuksen tulokset kertovat työterveyshuollon kapeasta roolista naisyrittäjien työhyvinvoinnin tukijana. Työterveyshuollon laajempi hyödyntäminen edellyttää palvelujen saatavuuden, hankinnan ja korvattavuuden kehittämistä. Jatkotutkimusta tarvitaan liiketoimintaa tukevien, yrityskohtaisten palvelujen merkityksestä naisyrittäjien työhyvinvoinnille.</p> Jaana Jokio Helena Palmgren Simo Kaleva Outi Kanste Pirjo Kaakinen Tarja Pölkki ##submission.copyrightStatement## 2018-04-27 2018-04-27 55 2 10.23990/sa.70264 Nainen perheväkivallan tekijänä – ryhmäinterventio väkivaltakäyttäytymisen loppumiseksi https://journal.fi/sla/article/view/70265 <p>Tutkimuksessa kuvataan omaan perheväkivaltakäyttäytymiseensä vapaaehtoisesti apua hakeneiden naisten perheväkivaltakäyttäytymistä, aiemman väkivaltakäyttäytymisen kohteena olemista sekä niiden yhteyttä toisiinsa ja perheväkivaltakäyttäytymisen yhteyttä itsetuntemukseen ryhmäintervention aikana. Tutkimuksen kohteena olevan ryhmäintervention tavoitteena on naisten perheväkivaltakäyttäytymisen loppuminen. Tutkittavat naiset osallistuivat 15 viikkoa kestävään terapeuttiseen ryhmäinterventioon. He täyttivät osana työskentelyä väkivaltakäyttäytymistä ja -kokemista sekä itsetuntemusta mittaavan kyselylomakkeen ryhmäintervention alussa (N=134) ja lopussa (N=128). Naisista 70 prosentilla oli korkeakoulututkinto, eikä kenelläkään ollut akuuttia mielenterveys- tai päihdeongelmaa. Aineisto analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin.Tutkimustulosten mukaan vastaajista väkivaltaa lasta kohtaan oli käyttänyt yli puolet ja kumppania kohtaan noin kaksi kolmasosaa vastaajista. Lapsuudessa vastaajat olivat kokeneet fyysistä (81 %) tai emotionaalista (89 %) väkivaltaa tai nähneet väkivaltaa (83 %). Aikuisuudessa he olivat kokeneet emotionaalista (81 %) ja fyysistä väkivaltaa (67 %). Lapsuudessa nähdyn väkivallan ja aikuisuudessa koetun väkivallan välillä oli yhteys omaan väkivaltakäyttäytymiseen kumppania ja itseä kohtaan. Ryhmäintervention aikana riittämättömyys sekä ahdistus ja pelko vähenivät merkittävästi erityisesti naisilla, jotka käyttivät emotionaalista väkivaltaa kumppania kohtaan, ja äitiyden kokemus koheni merkittävästi niiden naisten joukossa, jotka käyttivät emotionaalista väkivaltaa lasta kohtaan. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan sanoa, että perheväkivaltaa käyttävä nainen on kokenut lapsuudessa ja aikuisuudessa väkivaltaa ja<br>ne ovat yhteydessä omaan perheväkivaltakäyttäytymiseen. Ryhmäinterventio auttaa etenkin emotionaalista väkivaltaa käyttävien naisten itsetuntemuksen kehittymistä, joka voi mahdollistaa perheväkivaltakäyttäytymisen loppumisen.</p> Pia Keiski Mika Helminen Maria Lindroos Hanna Kommeri Eija Paavilainen ##submission.copyrightStatement## 2018-04-27 2018-04-27 55 2 10.23990/sa.70265 Nuorten itsetuhoisuuden syyt, ilmeneminen ja avun saannin odotukset vanhempien näkökulmasta https://journal.fi/sla/article/view/70266 <p>Nuorten itsetuhoisuus on moniulotteinen ilmiö, ja se koskettaa vähintään joka kymmenettä nuorta. Vanhemmille oman nuoren itsetuhoisuus aiheuttaa monenlaisia negatiivisia seurauksia, ja itsetuhoisten nuorten lailla myös vanhemmat tarvitsevat apua. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata nuorten itsetuhoisuuden syitä, ilmenemistä sekä avun saannin odotuksia itsetuhoisten nuorten vanhempien näkökulmasta. Aineisto kerättiin äideiltä ja isiltä (n = 23) kirjoitelmina (n = 9), e-lomakevastauksina (n = 16) sekä haastatteluina (n = 4). Aineisto koostui osin samojen henkilöiden useista vastauksista. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Vanhempien mukaan nuorten itsetuhoisuuden syyt liittyivät nuoreen, perheeseen ja ympäristöön sekä yhteiskuntaan. Vanhemmat kuvasivat monenlaisia syitä itsetuhoisuuteen, kuten nuoren kokemaa kaltoinkohtelua ja kiusaamista, vanhempien terveysongelmia sekä nuoreen kohdistuvia menestymisen paineita. Vanhempien mukaan itsetuhoisuus ilmeni itsetuhoisina tekoina, kuolemaan liittyvänä itsetuhoisuutena sekä nuoren huolestuttavana oireiluna. Kaiken kaikkiaan itsetuhoisuudella oli monia ilmenemismuotoja, mutta useimmiten siihen liittyi päihteiden vahingollista käyttämistä sekä itsensä viiltelemistä. Vanhempien avun saannin odotukset kohdentuivat avun tarvitsijoihin, apuun sekä avun tarjoajiin. Vanhemmat odottivat apua itselleen, itsetuhoiselle nuorelleen sekä perheelle ja läheisille. Apua halutaan enemmän kuin sitä saadaan, mikä asettaa ammattilaiset yhteiskunnan joka sektorilla suuren haasteen eteen.</p> Tiina Maria Salmi Marja-Liisa Rissanen Marja Kaunonen Jari Kylmä Anna Liisa Aho ##submission.copyrightStatement## 2018-04-27 2018-04-27 55 2 Kommentti EU:n tietosuoja-asetuksen tulkintaan ja sen perusteella valmisteltavaan kansalliseen lainsäädäntöön https://journal.fi/sla/article/view/70267 Sosiaalilääketieteen yhdistys Suomen epidemiologian seura Tilastoseura - Väestötieteen yhdistys Westermarck -seura ##submission.copyrightStatement## 2018-04-27 2018-04-27 55 2 10.23990/sa.70267 Yliopistosairaaloiden kirjasto- ja tietopalveluita ei tule unohtaa SOTE-uudistuksessa https://journal.fi/sla/article/view/70143 Tuulevi Ovaska Kirsi Luoto Jarmo Saarti ##submission.copyrightStatement## 2018-04-27 2018-04-27 55 2 10.23990/sa.70143 Perheen kokemus lapsen syntymisestä kotona https://journal.fi/sla/article/view/70271 Maija-Riitta Jouhki ##submission.copyrightStatement## 2018-04-27 2018-04-27 55 2 10.23990/sa.70271