Lattia!

Tänään oli vihdoinkin sen verran valoa ja aikaa, että sain kuvattua toissa sunnuntaina olohuoneeseen asennetun korkkilattian. Lattia on asennettu myös olohuoneen jatkeeseen luovaan huoneeseen, jonka remontti on ihan loppusuoralla ja teen siitä postauksen välipäivinä.

Todella pimeä vuodenaika yhdistettynä lapsen varsin pahaksi äityneeseen uhmaikään asettaa haasteita kodin kuvaukselle. Nyt sain lapsen lahjottua hetkeksi iPadin ääreen, että sain kuvata. Lapsonen on ollut pitkään kipeänä, joten aika känkkäränkkäistä tämä viime aikainen taival on ollut.

Lattian asennus sujui kuitenkin melko mallikkaasti, isäntä asensi ja minä viihdytin parhaani mukaan lasta. Näiden huoneiden asennustyöt veivät kaksi sunnuntaita ja suurin homma taisi olla kalusteiden siirtelyssä. Vielä olisi jäljellä eteinen ja sen myötä alakerran lattiat ovat valmiit. Eteinen hoitunee välipäivinä, joten kauan ei tarvitse sitäkään odotella.

Olemme saaneet testata tätä samaa lattiaa keittiössä jo vuoden verran ja olemme olleet siihen tyytyväisiä. Täytyy sanoa, että olohuoneet näyttävät ihanan raikkailta tämän vaalean lattian myötä!

Kuvasin vähän muitakin juttuja olohuoneesta, on niin vapauttavaa, kun ei tarvitse enää miettiä vanhaa epäsiistiä lattiaa kuvatessa. Kuvassa näkyy vanha petroolilämmitin, josta poistin petroolisäiliön ja laitoin tilalle kynttilän Jovela -blogista inspiroituneena.

Kelluvan kaapiston ympäristö on muokkautunut edellisestä postauksesta, hyllylle on tullut tavaraa ja television yläpuolelle aurinkopeili. Myös antiikkinen hevonen löysi paikkansa kaiuttimen päältä.

Ostin aurinkopeilin Keltainen kahvipannu -blogin Pauliinalta ja se tasapainottaa kivasti seinän painopistettä television yläpuolelle.

Sohvapöydällä poltetaan uhmaikäisen niin salliessa tuikkuja kahdessa merilasilyhdyssä. Tein lyhdyt niin, että Iittalan lasitölkin sisällä on pienempi lasimaljakko ja merilasi on näiden kahden välissä. Merilasi on meren sileäksi hiomaa lasia, jota täältä Räpsöön rannoiltakin löytyy.

Olen ehtinyt laittaa joulua kotiin ihan vähän, enkä mitenkään hirveästi aio laittakaan. Nämä Iittalan lasipallot ostin ihan uutena, ne ovat vaan niin hienot. Pimeän tullen tuossa oksassa on valot. Pihalla Edith -vaunu on saanut myös omat talvisomisteet.

Leppoisaa joulun odotusta kaikille, palaan uuden postauksen kera välipäivinä!

Syysvärejä & Edith

Otin pihastamme kuvia aika tasan kuukausi sitten, silloin kuin pihavaahteramme oli kauneimmillaan. Kuvat ovat nopeasti epäkurantteja, mutta toisaalta nyt lehdettömään aikaan on kiva muistella vielä hetki sitten ollutta ruskaa.

Vaahteran takaa pilkottaa ihana Edith, heinäkuussa hankkimamme vintageasuntovaunu, jonka tulette varmasti näkemään täällä blogissa vielä monta kertaa!

Se on kunnostettava täysin ennen tien päälle pääsemistä, mutta pääsimme jo hyvin fiilistelemään tulevia seikkailuja tässä pihassa kesän aikana.

Ehdostimme kesän aikana hieman talon ulkopuoltakin. Mies korjasi osin lahonneet rappuset ja vaihdoimme ulko-oven kauniimpaan, ilmaiseksi saatuun oveen. Myös talon rännit vaihdettiin. Kokeilimme sisäänkäynnin yhteyteen uutta talon väritystä, jota nyt makustelemme talven yli.

Ovi jää punaiseksi, se on varmaa, mutta voi olla, että muut värit menevät vielä uusiksi. Laitan ennen-jälkeen kuvia ensi kesänä, kun ulkomaalausprojekti etenee toivottavasti lopullisiin väreihinsä. Myös kissat saivat oman sisäänkäyntinsä kuistille, kuten huomaatte :)

Talomme pihan perältä katsottuna.

Pihatien toisella reunalla kasvaa seitsemän omenapuuta kauniiseen riviin istutettuna. Tässä vielä muutama kuva muistoksi tästä ensimmäisestä syksystä täällä:

Toivottavasti saamme pian hieman lunta ja pakkasta, nyt on ollut vähän liian harmaata. Tosin minua ei harmaus kamalasti haittaa, mutta väsyttää se kyllä hieman. Tällä viikolla on ollut pari aurinkoista päivää ja oi, miten se virkistääkin!

Hyvää viikonloppua!

Töissä löytöjen keskellä

Maljakko (8€) Kontista.

Olen ollut nyt 2,5 kuukautta töissä SPR Kontissa ja kyllä se lahjoitettuna tulevan tavaran määrä jaksaa edelleen hämmästyttää. Meille tulee myös paljon lahjoja, jotka ovat edelleen paketeissaan, joten ajattelinkin nyt joulusesonkina herätellä miettimään muutamaa asiaa jouluostoksilla:

* onko lahja tarpeellinen ja käyttäjälleen mieluinen?

* saisiko sen käytettynä?

* jos haluat ostaa uutta: voiko sen syödä, juoda, polttaa tai onko se maatuvaa ainetta?

Alamme rakentamaan Porin Kontin joulua maanantaina ja torstaina on Joulun avajaiset. Voin kertoa, että ainakin sisustustavaraa (olen töissä sisustus- ja astiaosastolla) on tarjolla runsaasti ja tavara on monipuolista ja laadukasta. Joulukoristeita on tarjolla paljon. Joulumaailmasta tulee varmasti upea, otan sitten torstaina kuvia Instagramin puolelle.

Ryijymatto (35€) ja valoverhot (8€) Kontista.

Itse olen viettänyt koko syksyn aikamoista kulutusjuhlaa Kontissa. Olen ennenkin ostanut paljon tavaraa käytettynä ja nyt tämä työkokemus vaan vahvistaa käsitystäni siitä, että ihan kaikkea saa käytettynä, turha ostaa uutta. Etenkin jos niitä löytöjä on aikaa odotella vähän, ne tulevat eteen ennemmin tai myöhemmin. Perheen vaatteita olen ostanut Kontin lisäksi Tori.fistä, etenkin pojalle, kun ne tarpeet tulevat monesti niin nopeasti eteen. Mutta esimerkiksi monta vuotta haaveillun kivan villakangastakin tiedän löytäväni joku päivä Kontista, se tulee sinne kyllä, kun on sen aika.

Käsinkirjottu pöytäliina (12,50€) ja vanha taulun kehys (1€) Kontista.

Olenkin ottanut tämän kulutusjuhlani sillä asenteella, että ostan nyt työpestini aikana mieluista tavaraa niin paljon kun sitä eteeni tulee, koska tuskin milloinkaan muuten tulen käymään viitenä päivänä viikossa Kontissa löytöjä saalistamassa :) Vaikka toki harkiten ostan, yksi sohvapöytä huti pääsi alkuhuumassa tulemaan, mutta sain sen eteenpäin saarelaiselle. Pieneen taloon ei onneksi mahdu rajattomasti tavaraa ja se on hyvä niin!

Ikea PS 2014 kulmakaappi (10€) Kontista.

Postauksen kuvissa näkyy tänä syksynä Kontista ostamiani löytöjä hintoineen (tämä postaus ei ole yhteistyöjuttu, vaan ihan omia kokemuksiani työpaikastani).

Boheemi Reposaari

Oi mistä alkaisin tämän hienon kotisaaremme esittelyn täällä blogissa... sitä olen kovasti miettinyt, kun täällä on niin paljon kaikkea ja Reposaaresta kertovat jutut täytyy jakaa moneksi eri postauksiksi. 

Sitten keksin: aloitan esittelyn yrittämällä kuvata kaikkea sitä, mihin me täällä ihastuimme ensimmäisellä käynnillämme juhannuspäivänä 2012. Vaikka vuodenaika on eri, luulen, että pääsin näillä viikko sitten parhaaseen ruska-aikaan ottamallani kuvilla oikeastaan paremmin asian ytimeen. Nimittäin siihen boheemiin puoleen, joka meitä sai meidät rakastumaan tähän saareen.

Tarina alkaa Sillalta. Reposaareen saavutaan useimmiten "ison sillan" kautta, joka on 50-luvulla rakennettu kiinteä yhteys mantereelle.

Reposaaren silhuetti näkyy komeasti sillalta ja sen yli ajettaessa tulee monelle saarelaiselle kotoisa olo, vaikka sieltä on matkaa saarelle vielä 10 kilometriä.

Sillan jälkeen pengertie kiertää hevosenkengän muotoisena saarelle. Kuvassa vasemmalla näkyy Mäntyluodon satama, siitä oikealle Räpsöön suntti, eli väylä satamaan, aallonmurtaja ja sitten itse saari.

Saarelle saapuessa useimmat ajavat joko Kirkkokadulle tai Satamapuistoon (kuvassa). Näistä molemmista kaduista riittää kuvattavaa omiin juttuihinsa, joten en esittele niitä nyt tarkemmin.

Satamapuistosta löytyvät saaren vanhimmat ja upeimmat huvilat, joista lupaan ottaa kuvia myöhemmin.

 Satamapuiston varrella on myös Kaupparannan venepaikat.

Merry Monk niminen gastro pub ei ainakaan vähentänyt ihastustamme saareen, vaan saattoi jopa vaikuttaa muuttohaluumme suurestikin. Aivan mahtava paikka, joka sekin ansaitsee ihan oman postauksensa!

Kaupparannasta matka jatkuu kohti Kalasatamaa. Reposaaren juuret ovat vahvasti teollisuudessa; täällä oli aikoinaan satama, telakka ja saha.

Satama nostureineen on siirtynyt näköetäisyydelle mantereen puolelle Mäntyluotoon, mutta telakan ja sahan toiminta ovat loppuneet.

Kalasatama täällä kuitenkin on ja etenkin sen ympäristössä näkyy minusta hienosti vanha rosoinen meininki. Kuvassa näkyy vanha luotsiasema, joka on Kalasataman alueella.

Kalasatamasta siirrymme Luotsikadun puutaloidylliin... tämä on yksi suosikkikatuni saarella ja teen siitäkin oman postauksen jossain kohtaa.

 Kiva näkymä erään talon portilta.

Reposaaresta boheemin tekee myös hyvin erilaiset ja erikuntoiset talot. On ihastuttavia huvikumpuja ja sitten ihanasti rempallaan olevia taloja.

Täällä kaikki on sallittua ja ne rempallaan olevat talot tekevät saaresta juuri sellaisen rennon paikan, jossa naapurit eivät luo paineita talojen kunnostamiseen.

Tämä liikehuoneisto lienee jokaisen kahvilasta tai putiikista haaveilevan märkä uni, myös minun :)

Paloasema. VPK:n hallitsemaan asemaan kuuluu myös upea juhlatalo ja funkkistyylinen varasto, nämä näette sitten aikanaan Kirkkokadusta kertovassa postauksessa.

Oman viehätyksensä tuo myös pääosin hiekkapäällysteiset kadut, tässä meidän rintamamiestalo voittoinen kotikatumme.

Parasta on kuitenkin joka puolella läsnä oleva meri.

Tässäpä ensimakua Reposaaresta, palaan aiheeseen varmasti useamman kerran tässä blogissa!

Leijuu leijuu...

Aaah, nyt se on siinä! Leijuva kaapisto, josta olen haaveillut kolmisen vuotta. Kaapin aihio löytyi jo huhtikuussa Facebookin purkutavarakirppikseltä. Se on tamperelaisen 1920-luvulla rakennetun kerrostaloasunnon keittiön alkuperäinen yläkaappi. Nuo molemmat osat olivat alunperin yhtäpitkiä. Mieheni lyhensi oikeaa puolta ja joutui ahertamaan kaapin kanssa muutenkin luultua enemmän, koska kaappien kulmat eivät olleetkaan 45 asteen kulmassa.

Kaapin väriksi valikoitui listavalkoinen olohuoneen tapetin mukaan. Tapetista ja oviaukon toisella puolella olevasta keltaisesta kaapista otettiin tehosteväri Greippi kaappia elävöittämään.

Kaapiston upotetuissa vetimissä näkyy käsityön jälki. Kaapit ovat olleet varmasti varsin modernit 20-luvulla näine vetimineen!

Seinällä on mukanani pienen ikuisuuden kulkenut hylly, johon alamme keräämään turkoosin ja petroolin värisiä vanhoja kotimaisia lasipulloja.

Oiva Toikan Fauna -pullo sai kunnian olla kokoelman ensimmäinen pullo.

Kaapiston päällä on tämän talon mukana saamamme levysoitin / radio. Se on hieno laite, mutta haaveilen sirommista retrokaiuttimista. Ne voisivat olla esimerkiksi valkoiset pallon muotoiset. Jos siellä on joku hi-fi asiantuntija, minulle saa mieluusti vinkata sopivista kaiuttimista!

Teimme kaapistoon reilun kokoiset reiät kulmiin laitteiden sähköjohtoja varten. Ovien takaa löytyvät pistorasia, television lisälaitteet, kirjat, seurapelit... Siihen mahtuu vaikka mitä.

Minulta meinasi loppua valo kesken kaapistoa kuvatessa, joten kuvia ei ole nyt tämän enempää. Olin nimittäin aamupäivän kuvaamassa tätä upeaa kotisaartamme blogijuttua varten. Palaan siis pian!