Vuosikatsaus 2020

Vuosi 2020 alkoi hyvissä merkeissä. Olimme ystäviemme luona Baijerissa optimistisena vastaanottamassa "kultaista" 20-lukua, joka alkoikin oikein auringonpaisteella.

Seuraavana päivänä hyppäsimme autoon ja ajoimme 450km Wieniin. Kuka olisi uskonut silloin, että niistä Wienin päivistä tulisi meille vuoden suurin ulkomaanmatka. Suunnitteilla oli nimittäin lähteä kesäkuussa Pietari-Moskova-risteilylle ja loppuvuodesta Uuteen Seelantiin.

 

Helmikuussa oli myös kivaa ohjelmaa, teimme mm pikkumatkan Baseliin katsomaan Edward Hopperin näyttelyä ja nauttimaan kaupungin tunnelmasta ja kotimatkalla ehdimme vielä tavata freiburgilaiset ystävät, joita ei sitten myöhemmin olisikaan ollut kovin helppo tavata.

Helmikuun lopulla saimme kummipojan perheen Suomesta kylään ja samoihin aikoihin alkoi tulla enemmän ja enemmän tietoa koronasta. Muistan hyvin, että kummipoika itse tuli tänne suoraan työmatkalta Koreasta, jossa tartunnat olivat lähteneet vauhtiin ja veimme hänen matkalaukkunsa suoraan pesutupaan ja pesimme kaiken varmuuden vuoksi. Muistan myös, että kaupungilla käydessämme halusin ostaa käsidesiä,  mutta se oli jo silloin joissakin kaupoissa loppuunmyyty.
Warholmin Andy sattui olemaan samaan aikaan täällä ja ikuisti vieraamme aamiaispöydässä. Ja se olikin sitten toistaiseksi viimeinen kerta kun nähtiin.

Maaliskuussa olimme muutaman päivän Göttingenin lähellä maalla asuvien ystäviemme luona. Muistan niin hyvin kun saavuimme heille ja ystävämme sanoi, että tervetuloa tänne koronavapaaseen maalaisidylliin, jossa ei ole yhtään koronatapausta todettu. Mutta ans kattoo kun tuli ilta ja paikallisuutisissa ilmoitettiin, että ensimmäinen tapaus olikin löytynyt. Olo tuntui silti vielä aivan levolliselta ja nautimme pihan narsisseista ja kävelyistä kukkuloilla.

Kotiin palattuamme alkoikin sitten jo tilanne kiristyä, ihmiset alkoivat hamstrata vessapaperia ja kauppoihin pääsi vain tietty määrä asiakkaita, ostoskärryjen määrää oli rajoitettu, niiden avulla liikkeet pystyivät kontrolloimaan asiakasmäärän. Pasta, linssit, jauhot ja kuivahiiva alkoivat loppua kaupoista.

Huhtikuussa me liikuimme pääasiassa luonnossa, vajaan tunnin automatkan päässä on Eifelin keskivuoristo ja siellä on aina vähän ihmisiä ja paljon raitista ilmaa. Jos jostain asiasta ei tänä vuonna tarvinnut valittaa, se oli sää. Tai kyllähän sitä kesällä sitten valitettiin niistä hurjista helteistä, mutta keväällä oli todella kaunista. Satoja kilometrejä tuli varmaan patikoitua vuoden mittaan. 

Toukokuusta muistan, että olimme muutaman päivän Mosel-joen laaksossa pyöräilemässä. Hotellit oli vielä auki, tosin seisova (aamiais)pöytä ei ollut sallittu ja aamiainen tarjoiltiin pöytään. Hotelliin ja ravintolaan sisälle tullessa piti käyttää maskia, samoin ulkoilmakahvilaan piti mennä maski naamalla ja vasta pöydässä sai sen riisua. Kolmen päivän loma oli kaikesta huolimatta luksusta.

Kesäkuussa saimme viimeistä kertaa tavata patikkaporukkamme ja teimme hienon retken Eifeliin. Se olikin sitten viimeinen kerta, kun saimme vaeltaa noin isolla porukalla.

Heinäkuussa olimme ystäväparin kanssa viikon verran Baijerissa patikoimassa ja pyöräilemässä kauniissa maisemissa kauniilla ilmalla, tämän vuoden parasta sekin.

Elokuussa olimme kaksi päivää Ahr-joella ja pyöräilimme viinivuorilla.

Ja elokuun lopussa, kun pelättiin jo, että ravintolat ja hotellit menevät kiinni, saimme kuuden hengen ystäväporukalla toteutettua kauan odotetun viikon pyörämatkan Itämeren rannalla Lyypekistä Flensburgiin.

Syyskuussa ehdimme käväistä Pfalzin maakunnassa pienellä pyöräretkellä ja piipahtaa Elsassin puolelle Ranskaan supermarketiin. Joskus mietin, että onko aika kullannut muistot ja luulen, että oli aina hieno ilma, mutta kyllä tämä kuva sanoo aivan samaa.

Lokakuussa Saksassa muutettiin jatkuvasti turvamääräyksiä ja jossain välissä oli jo majoittumiskielto eli hotellit saivat antaa huoneen vain työmatkalla oleville henkilöille. Kun se päätös kumottiin, ehdimme juuri ja juuri ennen sen uudelleen voimaanastumista lähteä kolmen päivän keikalle Saarlandiin Saar-joen maisemiin ja niistä päivistä tulikin sitten taas yksi vuoden highlight. Hotelli oli kiva ja maisemat komeat ja sielu lepäsi.

Marraskuussa olen kuvien mukaan kävellyt todella paljon ihan vaan kotoisissa sauvakävelymaisemissa

 

 ja saimme hampurilaisystäväparin vieraaksi, he tarvitsivat maisemanvaihtoa ja sosiaalisia kontakteja  ja tulivat meille kolmeksi päiväksi "terapiaan" (voisin sanoa, että molemmanpuoliseen terapiaan, sillä vierailu teki meillekin hyvää) ja veimme heidät mm. ihailemaan Ahr-joen viinivuoria.

Ja sitten tulikin jo joulukuu. En ole ikinä ennen nähnyt niin paljon jouluvaloja pihoissa kuin nyt. Osittain johtuu ehkä siitä, että ihmiset eivät voineet matkustaa ja osittain siitä, että tähän ihmeelliseen aikaan kaipaa normaalia enemmän piristystä. En ole myöskään kokenut, että niin monet olisivat jo niin aikaisin hakeneet kuusen, esim. naapurit, jotka tavallisesti koristelevat kuusensa aattoiltapäivällä, laittoivat kuusensa jo viikkoa aikaisemmin. Joulu oli oikeastaan syy lockdowniin kun haluttiin estää isompien ryhmien tapaamista, mutta toisaalta se oli kiva apu selvitä pimeästä ajasta.

 

Saksassa on kireämmät määräykset kuin Suomessa ja me ja ystäväpiirimme ovat kiltisti niitä noudattaneet. Me emme esim. saaneet mennä naapuriin jouluaattona, koska emme ole sukua. Ja uudenvuodenaatto tulee olemaan ilman ystäviä, kaikki tuttavapariskunnat pysyvät kaksistaan kotona. Me olemme tilanneet uudenvuoden specialmenun japanilaisesta ravintolasta ja nautimme niitä kaikkia herkkuja ja katsomme ilmeisesti niinkuin Saksassa on tehty vuosikymmeniä Dinner for one

<iframe width="560" height="315" src="https://www.youtube.com/embed/BN9edpdCH7c" frameborder="0" allow="accelerometer; autoplay; clipboard-write; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture" allowfullscreen></iframe>

tai meikäläisille ehkä vielä hauskemman Dinner op Kölsch eli Dinner kölniksi.

Katselin tuossa vihkoani, johon kirjoitan muistiin ketä olemme kestinneet ja mitä ruokaa tarjonneet ja totesin, että meillä on vuoden 2020 aikana ollut 21 kertaa ruokavieraita ja kun katselen missä kaikkialla olemme käyneet ja monessa paikassa pitempäänkin ja ystäväporukalla, voi sanoa, että kaikista rajoituksista huolimatta meillä on ollut sosiaalisia kontakteja tänäkin aikana. Emme päässeet ihailemaan Uuden Seelannin luontoa, mutta olemme keksineet lähistöllä paikkoja, joita emme ennen tunteneet, joten en voi todellakaan nalkuttaa, että vuosi olisi ollut tylsä. Paha se on ollut ihmisille, jotka ovat  sairastuneet tai jopa kuolleet koronaan tai terveydenhuollon henkilökunnalle, joka on viimeisillä voimillaan tehnyt parhaansa.

Onnellista tervettä uutta vuotta💓

 

Joulupäivä 2020

 En ole varmaan koskaan syönyt jouluna niin vähän kuin eilisenä joulupäivänä. Olimme koko päivän kahden kesken, aamulla kynttilänvalossa aamupala ja päätös lähteä mässäilyn asemasta luontoon ja minnekäs muualle kuin vajaan tunnin matkan päähän Eifeliin. Netistä löytyi kiva kymmenen kilsan patikkareitti nimeltään Kommerner Fachwerkidylle eli Kommernin (kylä) puuristikkoidylli. Kommern on tunnettu ulkoilmamuseostaan ja siellä on normaalisti niin paljon ihmisiä, että ei vapaaehtoisesti sinne mene, mutta nythään ei mikään ole normaalia koronan takia ja lisäksi joulupäivänä ihmiset liikkuvat luonnossa vähemmän kuin tavallisina pyhäpäivinä.

Eipä näkynyt Kommernin kylässäkään montaa ihmistä.

 Aika jännä idea ripustaa erilaisia käpyjä ikkunan alle.

Metsässä sai hengittää raitista ilmaa ja jos harvoin tuli joku vastaan, kaikki väistivät automaattisesti syrjään ja toivottivat hyvää joulua.

Kotimatkalla moottoritiellä tuli vastaan aivan ihmeellinen näky, voi taivas mikä taivas. Yritin nopeasti ottaa kameran käteen ja napata kuvan, mutta siinä kiireessä ja 140kmh vauhdissa ei oikein onnistunut, mutta ihmeelliset värit näkyvät.

Hyvää Tapaninpäivää!

Erilainen joulu

 Olipa todella erilainen joulu, mutta silti löytyi kaikenlaista mukavaakin. Juttu, mitä eniten on naurettu on se, että naapurin kissa oli vienyt meidän terassilta hiirenpyydyksen hiirineen, kiivennyt sen kanssa sinisateen runkoa pitkin perheensä yläkertaan ja sieltä parvekkeen raollaan olevan oven kautta makuuhuoneeseen. Siinä oli jouluiloa naapureille. Ilmeisesti kissa halusi nauttia joulupaistinsa sisällä.

Taisi olla kaikkien aikojen toinen joulu, jolloin olimme ihan vaan kahden kesken ja saisivat antaa meille koronamitalin, että teimme kaiken sataprosenttisesti.

Kosta-Bodan lasitehtaan joulutonttu kuuluu kaikkein rakkaimpiin joulukoristeisiini.

ja Mailegin tonttuja rakastan

vähän uudempiin koristeisiin kuuluu Eläkeläisten poropallo

Vaikka olimmekin periaatteessa yksin/kaksin, emme sentään ihan yksin, sillä meillä oli tarjolla vähän ohjelmaakin.

Kun alkoi hämärtää, sytytin lyhdyt talon eteen

ja naapuriston seitsemän perhettä kokoontui pimeän tultua talojen edessä olevalle aukiolle, pitäen tarkkaan huolen etäisyydestä. Siinä sitten lauloimme porukalla kolme joululaulua ja toivotimme toisillemme hyvää joulua. Tilaisuus oli niin liikuttava, että monelle tuli tippa silmään, korona saa positiivistakin aikaan.

Tässä yksi talous, täällähän puhutaan nyt korona-asioissa aina talouksista eikä perheistä. Talouksien välillä täytyi aina pitää muutaman metrin etäisyys.

 

Myöhemmin illalla, kun olimme syöneet herkkuruokia ja juoneet lasillisen viiniä, puhelin soi ja seinänaapurit kutsuivat meidän terassilleen kuulemaan joulukonserttia kahdella sellolla. Koronamääräysten takia meidän ei ollut lupa mennä sisälle, mutta he saivat jättää oven auki ja me kuulimme pikkukonsertin ulos terassille

Joululahjankin sain, kun ostin itse tai nythän täällä ei osteta, kun kaupat on lockdownin uhreja eli piti tilata netin kautta, saksalaisen taidehistorioitsijan kirjoittama kovasti kehuttu kirja Helene Schjerfbeckistä. 

Ja nyt kun monet alkavat taas syömään joululounasta, nämä lähtee patikoimaan Eifel-vuoristoon. Äsken pilkisteli aurinko, toivottavasti pilkistelee toisenkin kerran.

Hyvää joulua kaikille!    

Koronasynttärit

 Eipä tarvinnut pitkään miettiä ketä kutsua synttäreille, sillä korona tekee valinnan. Korkeintaan olisin saanut kutsua kolme henkilöä ja heidätkin samasta huushollista ja tyydyin sitten kutsumaan kaverin, jonka kautta olen aikaan tutustunut Allumieheen ja hänen vaimonsa tuli tietenkin myös. Sairaaloissahan on tullut Italian kevään kauhu-uutisten sana TRIAGE taas uudelleen käyttöön, kun tehohoitopaikat alkavat loppua. Sääli niitä lääkäreitä, jotka joutuvat valitsemaan kuka saa elää ja kuka ei.

Johtuisikohan koronasta ja sen mukanaan tuomasta lisääntyneestä digitaalisesta/virtuaalisesta käytöstä, että sain tällä kertaa kolmekin musiikkiesitystä synttäriyllätyksenä. Aamulla kun avasin sähköpostini,  tuli ensimmäisenä viesti lapsuuden ystävältäni Eevalta, joka lahjoitti minulle Tenorien joulukonsertin, jossa on mukana varalapseni säestäjänä. 💗

 

Kummipoika Suomesta yllätti perheensä kanssa Happy birthdayllä uuden flyygelinsä säestyksellä. Valitettavasti olin sen verran pöllämystynyt, etten tajunnut/ehtinyt nauhoittaa.
Myöhemmin tuli sitten vielä Suomesta ystävien 5 veen esittämä Paljon onnea vaan, kerta kaikkiaan ihana yllätys.

Etupihakin yllätti avaamalla ensimäiset lumikellot, jouluruusuhan onkin kukkinut jo pitempään.

Tässä pannulla ei ole pipareita vaan kurpitsatähtiä

niitä tarvitsin alkuruokaa varten. Kuten aina, meiltä ei juuri koskaan saa kuvaa valmiista ruoasta, kun on aina kiire saada se vieraiden lautaselle. Nyt sain kuitenkin kuvan välivaiheesta, jossa näkyy kaikki, mitä lautasella oli ennenkuin jo vieraiden istuessa pöydässä kaadoin kannusta heidän edessään olevalle lautaselle kurpitsabataattikeittoa. Ai että tämä oli hieno, lautasella on kurpitsatähtiä, parmesaanikeksejä, karamellisoituja kurpitsansiemeniä, wasabiphiladelphiakreemiä ja persiljaöljyä ja krassia. Ja sen päälle sitä ihanaa keittoa, sain kymmenen pistettä ja papukaijamerkin.

Pääruokana saltimboccaa ja ruusukaalirisottoa, sorry, no pictures ja jälkkärinä Allumies tarjosi yufkataikinalevyjä vadelmarahkan ja vadelmien kanssa. Kyllä kelpas.

Ja ensi vuonna sitten synttärit ilman koronaa pliis.

Saksa menee kiinni

Koska koronaluvut ovat niin korkeita, poliitikot määräsivät koko valtiolle samat rajoitukset. Täällähän osavaltiot usein päättävät itse, mutta nyt oli kyllä tarvetta saada yhteinen ratkaisu, mikä tarkoittaa sitä, että ruokakaupat saavat olla auki, mutta esim. isot supermarketit saava  myydä tosiaan vain ruokatavaraa eikä esim. elektroniikkaa tai vaatteita. Kotona(kin) saa tavata vain viisi henkilöä (jos ei sitten perhe ole isompi) ja hekin saavat olla korkeintaan kahdesta taloudesta.Vain jouluna talouksia ei rajoiteta eli silloin esim. vanhemmat ja kolme lasta saavat tavata, vaikka lapset asuisivat jo erikseen. Meille määräykset eivät tuota isompia ongelmia, koska olemme kahdestaan eikä meidän tarvitse ostella joululahjoja. Saa nähdä mikä ryysis on kaupoissa ma ja ti, kun ihmiset ostavat viimeiset joululahjansa. Meille oli oikeastaan tärkeää, ettei tule ulosmenokieltoa, Baijerissahan on ollut jo rajoituksia, ilman hyvää syytä pitää olla yhdeksään mennessä sisällä.

Tänä vuonna vien naapureille joulukukan asemasta harissamanteleita.

Muuten täällä nautitaan joulukukista ja kuunnellaan jouluradiota

ja poltetaan kynttilöitä

ja kävellään paljon luonnossa

Tänään olikin tosi hieno ilma, lehtikuusi ei ollut ehtinyt vielä heittää kaikkia lehtiään.

Kirjakaupatkin menevät sitten keskiviikkona kiinni, mutta meillä on onneksi tarpeeksi luettavaa ja netin kautta voi tilata e-kirjoja Kindleen. Mietin tässä, että miten etuaoikeutettuja me olemme, kun emme ole kokeneet sotaa. Eiköhän tästä "rutosta" nyt selvitä, kunhan vaan kaikki elävät kiltisti ja rokotukset saadaan toivottavasti pian kuntoon.

Mikään ei ole normaalia

Kun tänään kuljin saksanpähkinäpuiden reunustamaa tietä, oli Suomessa samaan aikaan veljeni siunaustilaisuus. Koronamääräykset kielsivät matkan Suomeen.

Kun kaikki on ohi
Ei kuulu mitään
Ei mitään
Ja se kuuluu  

 - Nils Aslak Valkeapää

Kuvittele jos tää tapahtuis marraskuussa

Silloin keväällä/kesällä tapasimme sanoa, että kuvittele, jos tämä (korona) olisikin tullut marraskuussa, miten kamalaa se olisi ja nythän on ollut se marraskuu ja korona vaan pahenee. Onneksi taas ilmat on ainakin Saksassa olleet osittain todella hienot ja niin oli tänäänkin taas sellainen päivä, että iltapäiväkävelyllä harmitti, etten ollut ottanut aurinkolaseja mukaan. Lähinaapuristossa oli taas papukaijaporukka liikkeellä, tarkemmin sanoen vihreitä kauluskaijoja, olivat vain sen verran kaukana korkealla, että kännykuvasta ei näy mitään tai näkyy sentään kaksi jos tarkkaan katsoo..

Olemme yrittäneet elää ohjeiden mukaan ja välttäneet isompia porukoita eli jos tapaamme kavereita, vain yhden pariskunnan kerrallaan ja kotonakin on tuuletettu hyvin ja lautaset laitettu kauemmaksi toisistaan. Hyvin paljon teemme treffejä ulos, huomennakin on taas suunnitteilla 12km lenkki luonnossa.

Viranomaisten määräykset eivät ole aina ihan ymmärrettävissä. Esimerkiksi jouluna tehdään poikkeus ja sallitaan viiden sijasta kymmenen aikuisen porukka kotona, lapsia ei lasketa. Välillä tässä vähän ihmettelee, tietääkö se virus, että 24-26.12. sillä on porttikielto. Toiset tottelevat kiltisti eivätkä valita, niin esim. ystävämme, joiden ainoa lapsi perheineen asuu Singaporessa, hyväksyvät rajoitukset, vaikka eivät ole tavanneet vuoteen kun taas jotkut, jotka asuvat lastensa kanssa samassa pikkukaupungissa ja tapaavat jatkuvasti, ovat hysteerisiä, jos eivät saa olla jouluaattona yhdessä.

Tässä Spiegel-lehden piirroksessa nainen sanoo: emme voi tänä vuonna koronan takia juhlia vanhempieni kanssa.

kuvakaappaus Spiegel/Chappatte

Huomenna on ensimmäinen adventti ja rerassiamme valaisee nyt Herrnhutin tähti

ja sisälle on alkanut ilmestyi kaikenkarvaisia kavereita toivottamaan joulua tervetulleeksi.

Piparitaikina odottaa paistamista ja hedelmäkakun tarpeet pilkkomista.

Ajattelin, että jos ostaisi naapureille jonkun kivan astiapyyhkeen joulutervehdykseksi ja katselin jo yhdestä kaupasta ja tuli vastaan tällainen. En löytänyt minkäänlaista tietoa, että pyyhe olisi suomalainen. Mökki-sana taitaa vallata maailmaa, sillä muutama päivä sitten oli lehdessä haastateltu ihmisiä ja kysytty, mitä ovat saaneet korona-aikaan aikaiseksi ja siellä yksi saksalaismies oli rakentanut pihaan (leikki)mökin ja käytti siinä myös suomenkielistä sanaa "mökki", vaikka hänellä ei ollut mitään tekemistä Suomen kanssa. Myös yhdessä asuntoautossa näin nimikyltin "mökki".